perjantai 16. elokuuta 2013

Omat ajatukset

Mä huomasin yhtenä päivänä, että mulla ei enää koskaan ole aikaa olla vain ja ainoastaan omien ajatusteni kanssa. Siis hiljaa,yksin kaikessa rauhassa, kotona sohvalla. Onhan mulla aikaa olla yksinäni jumpalla, mutta ei siellä voi ajatella muuta kuin askelia. Enkä tällä kertaa tarkoita mitään suuria ajatuksia, ihan vain esim. kauppalistaa. Mä olen huomannut, että musta on tullut todella hajamielinen, kun en ehdi ajatella tarpeeksi ihan tavallisia asioita. Eilen loppu kynsilakan poistoaine. Mä olen ihan varma, että mä en muista ostaa sitä seuraavaan kuukauteen, no eipä ole kynsissä lakkaakaan, ettei sen puoleen. Mutta varmasti tulee tilanne, että menen vartavasten kauppaan hakemaan sitä poisoainetta, kun olen sen jonain muuna päivänä unohtanut. Eli ajattelemattomuuteni johtaa suoraan hajamielisyyteen. Olipa syvällinen pohdinta.

Kynsien lakkauksesta tulikin mieleeni, että onkohan maailmassa muita, joilla on pakonomainen tarve lakata aina varpaankynnet? Mä en osaa olla, jollei mun varpaissa ole lakkaa. Joskus joudun käymään pesulla ilman lakkaa, jos on just huolto-operaatio käynnissä, niin musta mun varpaat näyttävät kamalilta, kalpeilta suorastaan. Siksi pitää aina olla lakat varpaissa. Sormissa lakkaa on ihan turha pitää, koska ne ei pysy tuntia kauempaa kuitenkaan. Ensinnäkään mulla ei ole malttia kuivattaa sormia niin kauan, ettei lakka lähtisi rullautumaan pois.

Me muuten  varasimme ihan yllättäen maanantaiksi lentoliput Ouluun. Pitää mennä käymään siellä, ennen kuin mies aloittaa työt uudessa paikassa. Olenkin tainnut unohtaa mainita, että paistaa se päivä meidänkin risukasaan. Me päästään muuttamaan työn perässä vielä tänä syksynä lähemmäs kehä kolmosta. Jes, ei Kokkolaan, ei elämää tuppukylässä, vaan kerrankin ihmisten ilmoille. Sisimmässäni mä olen ikävöinyt Helsinkiä siitä asti, kun kerran muutin sieltä pois. Kivi vierähti sydämeltä, kun puhelin soi ja mies kertoi uutisen. Nyt mulla on vain jumitustila päällä, enkä osaa etsiä asuntoa, enkä muutenkaan ajatella asioita selkeästi. Josko kunnon yöunet auttaisivat asiaan. Pah! Eilen hehkutin miehelle klo 22, että ihana käydä ajoissa nukkumaan, kun olin tosi väsynyt. No, meidän E sitten päätti aloittaa huutamisen ja huusi aina klo 01 asti. Se siitä aikaisin nukkuman käymisestä. Jos mä taas valvon pitkään niin ei tartte edes herätä huutoon, kun olen jo valmiiksi hereillä. Mieletön logiikka!

1 kommentti:

  1. Nyt voidaan treffailla kun muutatte lähemmäksi. Onnittelut miehelle työpaikasta!

    Mä saan omat ajatukset, kun olen lenkillä. Mä saisin lenkkiseuraa, mutta en halua, jotta saan olla itsekseni.

    Mulla ei ole lakkaa juuri koskaan, ei edes varpaissa. Paitsi joskus kesällä. :D

    Täällä myös ilmoittautuu yksi hyper-hajamielinen. Helpottaa ajan kanssa.

    VastaaPoista