tiistai 13. elokuuta 2013

Termiitit

Jos mä kerron, että meillä on viikossa mennyt kolme elektroniikkalaitetta rikki (onneksi ne saatiin korjattua), saatu kaksi kertaa tulemaan suusta verta, kiukuteltu/taisteltu joka päivä sekä nirsoiltu ruuan kanssa, niin onko paljon selittelyn makua, jos en ole päivittänyt täällä kuulumisia.

Taas äsken me taisteltiin yli tunti nukkumisen kanssa. Sen taistelun jälkeen mä olen aina aivan loppu. Mun mielestä on surullista, että joudun vielä illalla ennen lasten sammumista kuuntelemaan niiden kiljumista. Meillä oli jo muutama parempi ilta, mutta taas on mennyt kiljumiseksi. Ennen se kiljuja oli O, mutta nykyään molemmat.

Mä olen itse käynyt päässyt treenaamaan neljä kertaa viikossa. Siinäkin palaa pää, koska painolle ei käy kuinkaan. Mitä mun pitää syödä tai treenata, että mä saisin vielä pudotettua painoa...Mulla alkaa usko loppumaan, että pääsisin joskus miellyttäävään painoon. Todella raivostuttavaa treenata ja katsoa mitä syö ja silti paino junnaa samassa vaikka kuinka kauan.

Muutamana ankeana aikana mä jo mietin, että voiko noin pienillä lapsilla olla jonkinlaista rajojen etsimistä. Jos mä kiellän poikia tekemästä jotain niin ne vain katsoo mua silmiin ja virnistää. Todella kova auktoriteetti mulla. Esimerkiksi tänään mä olin O:n mielestä maailman kamalin äiti, koska mä en antanut sen syödä mun kotiavaimia. Näitä esimerkkejä mun kamaluudesta tulee vastaan koko ajan. Toinen on se, että mä en tarjoile ruoaksi kaikkea makeaa. Jatkuvasti ruoaksi pitäisi olla juksaa tai muita makeita soseita. Ja meillä syödään maustamatonta juksaa, ettei se nyt mun mielestä kovin makeaa ole. Poikien mielestä se on kuitenkin paljon parempaa kuin niiden oma ruoka. Eli jos me elettäisiin poikien ruoalla niin meillä syötäisiin vain ja ainoastaan, juksaa, juustoa, banaania ja maissinaksuja. Paska mutsi, kun niitä ei tarjoilla jatkuvasti.

Mä en nyt jaksa tällä kertaa taistella tämän tietokoneen romun kanssa enempää. Palaan asiaan, kun olen saanut itseni seesteiseen tilaan. Voi nimittäin olla, että viskaan tämän romun parvekkeelta alas, jos tämä tarpeeksi kauan ryppyilee mulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti