keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Mun vuoro kiukutella

Koskaan mulla ei ole aikaa ja tilaa kiukutella kunnolla. Aina pitää kestää muiden kiukuttelua. Mullakin on tarve kiukutella joskus.

Tänään on taas ollut pitkä päivä. Pojat ovat olleet kiukkuisia eilen saatujen rokotteiden takia.  E tekee myös hammasta todella pitkään ja tarkasti. Melkein viikko on jo mennyt ikeniä kaivellessa- Voisi olla jo valmista mun puolesta. Mulla alkaa usko loppumaan, että joskus olisi täälläkin seesteistä. Aina jollakin on pinna kireällä.

Mulla on tunne, että tartteisin pienen irtioton tästä meidän arjesta. Jos mä joskus pääsisin jonnekkin YKSIN. En edes muista, että milloin olisin ollut jossain yksin. Ja nyt ei ole kyse jumpasta tai kaupassa käynnistä.(jumpallekaan en ole voinut mennä pariin viikkoon, koska on ollut kamala flunssa). Saisi edes illan tai päivän vapaata tästä. Voisin sen ajan ajatella vain itseäni. Jos olisi nälkä niin söisin ja jos jano niin joisin. Voisin palata kotiin, jossa kaikki ei olisi kaaoksessa. Illalla, kun saan pojat nukkumaan niin alkaa kaaoksen selvitttely. Pojat ovat yllättävän reippaita sotkemaan ja levittämään tavaroita. Tämän päivän saldo on kadonnut wc:n raikastin, joka oli kiinni pöntössä. Nyt joudun etsimään päivästä aikaa jolloin on aikaa syödä. Silloinkin usein joku vaatii jossain jotain. Meillä on oikeasti päiviä, jolloin mulla ei ole lainkaan omaa- aikaa. Niitä päiviä on välillä liikaa. Kumpikaan lapsista ei nuku puolta tuntia kauempaa tai sitten nukutaan täysin eri aikaa.

Puoli tuntia on mielettömän pieni aika jos silloin pitää jotain saada aikaiseksi. Ei siinä juurikaan kerkeä kuin imuroida tai täyttää tiskikoneen. Sitten ollaankin taas jo koko porukka valveilla.

Tänään mulla oli jo niin epätoivoisa poikien kiukuttelun kanssa, että kävimme ajelemassa linja-autolla. Meidän piti oikeast mennä leikkikentälle, mutta ei tuolla kukaan seiso noin kylmässä laatikon reunalla. Joten mentiin pysäkille ja noustiin ekaan bussiin. Kävimme istumassa noin 5min mun mummilla ja palattiin toisella bussilla kotiin. Saatin me melkein kaksi tuntia kulutettua aikaa ja pojat olivat melko tyytyväisiä tämän ajan. Sitten se jo pitkin palata kotiin, koska ei keksitty mitään erikoista tekemistä.

Tämä aika on musta jotenkin raskasta, koska pojat eivät oikein jaksa leikkiä keskenään ja tarttevat mut koko ajan vierelle katselemaan leikkimistä. Ei riitä, että kaadan  lelut lattialle, että leikkikää kiltisti. Mun pitää olla vieressä seuraamassa leikkiä. Voin laittaa pyykkejä samalla, mutta toiseen tilaan en voi mennä, koska silloin molemmat seuraavat perässä. Kai sekin aika joskus tulee, että leikkiminen kiinnostaa 5min kauemmin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti