perjantai 13. syyskuuta 2013

Perjantai 13. päivä

Taas on perjantai ja meillä ollaan kuumeessa. Tällä kertaa on O:n vuoro sairastaa. Mä jo kauhulla odotan nukkumista, koska tiedän, että joudun yöllä heräämään luoja yksin tietää monta kertaa. Jotenkin mulla oli ajatuksena, että oltaisiin voitu tehdä jotain hauskaa koko perheen voimin viikonloppuna, mutta ei me sitten vissiin tehdä.(lue: olisin halunnut mennä shoppailemaan pojille synttärilahjaa). Mä jo kylläkin heitin miehelle villin idean, että mä otan huomenna E:n mukaan ja teen sen kanssa jotain hauskaa. Eli mennään leikkikentälle tai vaikkapa uimahalliin. Mulla on jossain uimavaippoja, mutta minnehän mä olen ne laittanut....

Tämä mun hajamielisyys on jo raivostuttavaa. Yhtenä päivänä mä löysin tyhjän kahvikupin liinavaatekaapista ja kesällä mä hukkasin meidän toisen täkin. Tosin mä löysin sen täkin tällä viikolla. En tajua, että miten niin iso asia voi mennä hukkaan?

Päivällä kävin kaupoissa ja löysin pojille ihanat farkut ensi viikon juhliin. Laitan housuista kuvan vaikkapa huomenna. En enää uskalla mennä hakemaan makkarista kännykän johtoa. Tosin en edes muista, että minne mä viime kerralla sen johdon laitoin....

Yhtenä päivänä mä taas mietin. Haistelin meidän pyykkejä ja ne haisivat ihan oudoilta. Mietin pitkään,että missä on vika. Pesin hetki sitten tyhillään koneen 90 asteessa ja silti vain tuli pyykkeihin jotenkin outo haju. No, hetken pähkäiltyäni tajusin,että mistä se johtuu. Tietenkin siitä,että olen käyttänyt "väärää" pesuainetta. Mun äiti aina mäkättää ja käkättää siitä,että meillä haisee kuin jossain pesulassa. Mun mielestä puhtaan pyykin täytyy tuoksua joltain. Pelkkä "puhdas" (lue:ei tuoksu miltään) ei riitä mulle tuoksuksi. Tämä asia selvisi, kun ostin kaupasta sitä meille oikeaa pesuainetta. Nyt taas tuoksuu puhtaalta. Paljastan,että se aine on Ariel.

Mietin jo, että onkohan mulla joku tuoksuongelma. Mun mielestä kaiken tarvitsee tuoksua hyvältä. En voi ostaa edes käsienpesuainetta haistelematta sitä. Mä en kestä, jos joku haisee pahalta. Tästä päästäänkin siihen,että mä pääsin Buzzador kamppanjassa testaamaan uusia Airwick tuoksukynttilöitä. Mä niin odotan,että millaisia ne on. Just oikea kohde näihin pimeneviin syysiltoihin.

Tänään muuten tein ensimmäisen siirron kohti meidän ensi lauantain synttäreitä. Mä ostin kaupungista pojille kakkuynttilät. Koska molemmat on mulle maailman tärkeimpiä niin ostin kaksi 1v kynttilää. Mä oletan, että meillä on myös molemmille omat kakut. Samalla ostin nätin vaalean vihreän kertakäyttöpöytäliinan. Ja kertakäyttöpöytäliina siksi,että aina joku sotkee enkä todellakaan ala silittämään mitään perinne-valkoista-tämä on ollut käytössä 50v- pöytäliinaa.   Vielä ensi viikolla täytyy käydä Kertamyymälässä ostamassa servettejä. Taas siitä saadaan sanomista, koska en edelleenkään suostu laittamaan niitä ällöjä haperoliinoja. Käyttöököhän niitä oikeasti kukaan? Eihän niihin vieläkään voi edes pyyhkiä suuta hermostumatta.. Kohta varmasti tulee stressi tarjottavien kanssa. Mun suunitelmissa on vasta kinkkurullat ja joulutortut. Tartteeko muka jotain muuta??? Ainiin poppareita. Niitä ilman ei vaan voi juhlia.

Yhtenä yönä mä taas vaihteeksi mietin. Aina annetaan lapsille 1.v kortteja ja lahjoja. Miksi vanhemmat eivät saa lahjoja siitä, että ovat selvinneet kohtuullisen järjissään koko ensimmäisen vuoden? Rehellisesti sanottuna tämä ei ole ollut elämäni helpoin vuosi. Mutta paras kuitenkin. Hetkeäkään en vaihtaisi pois, vaikka puoliakaan vuodesta mä en muista. Oikeastaan vuosi sitten mä ensimmäisen kerran tajusin mitä rakkaus on. Tuolla ne rakkaudet nukkuvat omissa pinnasängyissää. Mä olen sitä mieltä,että mitään muuta ei voi rakastaa niin paljoa kuin omia lapsia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti