sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Sellainen sunnuntai

 Päivällä päätettiin,että me lähdetään tekemään koko perheen voimin road trip. Ensimmäinen probleema, että minne mennään. Päädyttiin niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Venäjän raja. Mies ajaa joka arkipäivä seiskatietä länteen niin lähdettiinkin vaihteeksi itään päin niin paljon kuin pääsi.
Rajalla oli joku onneton Rajamarketti, jossa oli muuten tosi halpoja pyykinpesuaineita. Muuta sieltä ei sitten mukaan tarttunutkaan.
 Mun oli pakko päästä ottamaan kuvia raja-alueesta, vaikka miehen mielestä se ei olisi hyvä idea. Ymmärsin myöhemmin,että miksi. Olimme auton kanssa jumissa rekkojen seassa alueella, josta pääsee vain ja ainoastaan rajan yli. Pieni sovellus, vähän matkaa kiellettyä ajosuuntaa ja tadaa, taas oltiin oikealla reitillä.
 Oikeastaan koko meidän ajelun syy oli E. Se raukka oli niin reppana, eikä suostunut oikein nukkumaan kotoa omassa pinniksessä tai vaunuissa. Viimeiseksi keinoksi jäi nukuttaminen autoon. Se tepsi. Molemmat nukkuivat kiltisti pitkät päiväunet. Olin taas laiska-paska-mutsi ja menin siitä mistä aita oli jo kaatunut.
Mielenkiinnolla odotan, että mitä tämä ilta tuo vielä tullessaan. Mies on E:n kanssa päivystyksessä ja tällä hetkellä epäillään virtsatietulehdusta. Klo 21 meillä on vuoronvaihto ja mä menen E:n kanssa sairaalalle ja mies tulee O:n kansas nukkumaan, että jaksaa ajaa aamulla töihin.

Soitin E:n kuumeesta päivystykseen jo eilen ja siellä käskettiin soittamaan aamulla uudestaan. Soitin aamulla uudestaan ja käskettiin seurata, että laskeeko kuume. Iltapäivällä kuume oli taas noussut, koska lääkkeen vaikutus lakkasi. Ennen meidän ajelua kuumetta ei ollut lainkaan.

Alkuillasta käskin miehen soittamaan päivystykseen ja kysymään, että mitä tässä tehdään. Mun mielestä tuota panadolia ei ole kovin hyvä mättää lapselle kovinkaan paljoa. Kappas vain, miehelle oltiin niiiiin ystävällisiä ja aika saatiin 15min päästä soitosta. Mä olen aivan varma, että ne sairaanhoitajat pitävät kaikkia sinne soittavia äitejä aivan hysteerisinä. Mulla on sairaaloita ja lääkereitä kohtaan todella korkea kynnys. En todellakaan jokaisesta aivastuksesta ole soittamassa sinne. Joku äidinvaisto mussa sanoi, että E ei ole lainkaan omaitsensä. Eilen se vielä jaksoi kiinnostua kännykästä, mutta tänään ei maistunut ruoka ja kännykkäkin oli vähän tylsä. Siitä mä ajattelin, että nyt on tosi kyseessä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti