maanantai 23. syyskuuta 2013

Syys

Tänään se iski. Mulla on syyskiukku. Mua ärsyttää tämä syksy. Aamulla ei ollut kuin reilu 5 astetta lämmintä. Pakko jostain hankkia voimaa, että jaksaa taas koko pimeän ja synkän talven. Mulla on ihan kamala hinku varata etelään. Mä tahdon edes pieneksi hetkeksi johonkin lämpöiseen ja aurinkoon.

Aamulla hiekkalaatikolla ihmiset puhuivat, että miten ihana on kun on viileetä. Mä värjöttelin laatikon reunalla täysin apaattisena. Ja joo, ei ollut vaatetuksen puutetta. En tajua miten mä pärjään talvella, kun jo tänään puin itseni kuin naparetkelle. Onko mun muisti mennyt vai oliko viime kesä jotenkin erikoisen lämmin...Naiset hiekkalaatikolla muistelivat kesää, kun koko ajan oli niin kuuma, hiki ja nihkeää. Miten mun mieleen ei tule kertaakaan, jolloin olisi oikeasti ollut tuskaisen kuuma. Nyt ei voi kotona edes pitää ikkunoita auki, kun joku hullu ei laita tähän taloon lämpöjä päälle. Mä en uskalla antaa poikienkaan hillua täällä vaippasiltaan, koska tuntuu, että täällä on tosi kylmä.

Jokainen syksy mulla iskee tämä Suomi ahdistus. Vuosi vuodelta mulla on vahvempi tunne siitä, että mä olen syntynyt väärään maahan. Mä tarvitsen aurinkoa ja lämpöä.

 Aamusta kammolla mietin pakkasia, jolloin lapsille pitää pukea vieläkin enemmän vaatetta. Luoja, että jo näiden vaatteiden päälle laittaminen oli tuskallista. Mä en tajua, että mikä meidän O:ta vaivaa, koska se kirjaimellisesti vihaa pukemista. On se pukeminen mitä vain. Ei ole eroa, että puenko sille pelkän paidan vai koko vaatekerran. Aina samanlainen karjuminen ja rimpuilu. Miten maltankaan odottaa sitä kunnon toppavaate kautta. Ah...

Mulla on jotenkin todella saamaton olo. Päivät menevät vain selviytyessä. Ei ole mitään mitä odottaa. Mullahan pitää olla elämässä aina jokinlainen määränpää, koska muuten alkaa ahdistamaan. Pakko se on keksiä jotain kivaa nyt syksylle, että aika menisi nopeammin ja saatisiin käännettyä kalenteri kohti kevättä. Varmasti taas joku kukkahattutäti tulee kertomaan, että miten ihmisen pitää nauttia jokaisesta hetkestä. Esim. mun äiti. Mä en vain kertakaikkiaan osaa nauttia syksystä, pimeydestä ja kylmyydestä, kai mussa on tässäkin suhteessa jotain vikaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti