sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Ensi lumi

Eilen autossa iskin pääni ikkunaan ja melkein masennuin siitä, koska satoi lunta. Musta on kamalaa, että tulee talvi. Se tuskin oli kenellekään kamala yllätys.

Meidän pojat ovat kasvaneet taas reippaasti ja oppineet paljon uusia asioita. Kasvamisen näkee vaatteista.n Tuntuu, että kaikki vaatteet ovat jääneet pieneksi. O:n vaatteet siirtyvät E:lle ja O:lle pitäisi ostaa uusia.Samalla ne päivä päivältä pitävät mut kiiresempänä. Pitää leikkiä, laulaa ja keksiä muutakin tekemistä tiettyinä päivän aikoina. Enää ei riitä, että annan niille maissinaksuja tai rusinoita. En oikein tiedä, että mitä mieltä mä olen siitä, että pitääkö mun leikkiä niiden kanssa vai antaa niiden keksiä itse omat leikit.

En tiedä, että mitä mun pitäisi ajatella, koska meidän O:lla on iltaisin tosi vaikeaa taas nukkua. Usein se kiljuu kurkku suorana ja vaatii päästä meidän sänkyyn. Mä en voi antaa sen kiljua kauaa, koska meillä on myös E ja mies nousee aamulla aikaisin. Mulla alkaa taas keinot loppumaan tuon lapsen kanssa. Kai tämäkin on taas joku kausi, jolloin lapsi vain kiljuu iltaisin ennen kuin pääsee syvään uneen. Mua oikeasti jo pelottaa illat, koska aina meillä kiljutaan.

Uniin mä olen kokeillut jo kaikkea. Me ollaan oltu päivä kotona ja taas toinen päivä menossa. Uniin mikään ei vaikuta. Muutaman kerran E:kin on saanut illalla jonkin kiljumis vimman. Esim. äsken mä joudin vartin taistelemaan sen kanssa, että sain sen nukkumaan. Tuo on todella epänormaalia käytöstä meidän E:ltä. Mikään muu ei auta E:llä kuin syliin niputtaminen ja laulaminen suputtaen. Jotenkin se ei aina ole kovin luontevaa jos kello on noin 4 aamuyöllä. Mä en kertakaikkiaan tajua, että mikä siinä nukkumisessa on niin vaikeaa.

Musta myös tuntuu, että mun pitäisi ajoittain antaa enemmän poikia kylään. Ne ovat ajoittain todella riippuvaisia musta. Ei tartte, kun laittaa ovi perässä kiinni ja mennä tunniksi jumpalle niin kiljuminen alkaa. Vaikka nuo lapset vetävät mun pinnan täysin kireälle niin silti mun on vaikea antaa ne kylään pidemmäksi kuin yöksi. Kai nämä ovat taas niitä äidin probleemeja.

Ja ai, että mulla palaa taas pinna tämän mun koneen kanssa, koska tässä ei toimi kaikki kiraimet vieläkään ja joudun käyttämään outoja sanavalintoja.  Kiitti moi, pakko skarpata ja kirjoitella useammin, koska mulla on tullut paljon kirjoitettavaa mieleen. Olisipa vain aikaa enemmän...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti