tiistai 22. lokakuuta 2013

Taaperojumppa

Kylläpä oli taas jumppahetki. Voi luoja Lähdettiin heti aamusta poikien kanssa taaperojumppaan. E tunki sormet läpi parerivalaisimesta sillä seuraamuksella,että valaisimeen tuli repeämä. Melkein samaisella sekunnilla O sai purtua pallosta venttiilin irti sillä seuraamuksella, että pallosta lähti iloisesti ilmat. En taas tiennyt, että pitäisikö sitä itkeä vai nauraa. En tehnyt kumpaakaan. Pakkasin lapset ja häivyin äkkiä pois.

Jotain positiivista meidän reissussa oli, koska E otti ensiaskeleet. Josko tuo pienikin joskus oppisi kävelemään. Siitä se mun arki joko helpottuu tai hankaloittuu.

Pohjoisen mummo on viimeistä päivää tänään meillä. Mulla on harras toive, että mä pääsisin vielä tänäänkin nukkumaan päikkärit. Mua nimitäin väsyttää aivan tolkuttomasti. Ja palelee. Kai mä kehtaan ilmoittaa, että mä painun nyt pehkuihin älkääkö tulko tuntiin mun huoneeseen.  Tai sitten mä vaan tyydyn väsymykseen ja keitän itselleni piristävän pannullisen kahvia.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti