maanantai 18. marraskuuta 2013

Aurinko

Nyt me ollaan kotona. Matka meni tosi hienosti. Pojat jaksoivat istua autossa tosi hyvin, vaikka lähdimme jo iltapäivästä ajamaan kohti etelää. Kerran meidän piti pysähtyä pidemmän aikaa, jotta saatiin pojille annettua ruokaa ja ne pääsivät huoltoaseman leikkipaikkaan leikkimään.

Äsken sain kämpänkin taas asuttavaan kuntoon. Yöllä oli kaikki kamat vain paiskattu eteiseen ja purettu ne tärkeimmät asiat. Nyt on kassit purettu,pyykit koneessa ja imuroitu. Miten sitä pölyä voikin tulla näin paljon, eihän me oltu kun pari päivää poissa kotoa.

Ulkona paistaa aurinko ja meidän pojat ovat parvekkeella päikkäreillä. Ajattelin unien ja ruoan jälkeen pakata porukan ja suunnata kirpparille. Täytyy käydä tsekkaamassa, että onko sieltä saatu mitään myytyä. Kai sitä pitäisi kaupassakin käydä.

Joku ajatus mulla oli, että mistä mä kirjottaisin, mutta mä kadotin sen. Eipä ole kovin yllättävää. Taas tänään havahduin siihen, että marraskuu on jo näin pitkällä. Mun elämästä on taas kadonnut viikko jonnekkin. Miten tässä on taas päässyt käymään näin? Pitää varmaan ottaa kalenteri kauniiseen käteen ja pysyä paremmin kärryillä päivistä.

1 kommentti:

  1. Kalenteri: Ei ole "elämää" ilman sitä. Tai siis on, mutta missään oikeassa paikassa ei ole ilman sitä. Tänään olin tunteessa että jotain tärkeää on unohtunut, pitikö olla jossain. Pakko oli vain luottaa kalenterin tyhjään kohtaan ja unphtaa epämääräinen tunne.

    VastaaPoista