lauantai 16. marraskuuta 2013

Autoilua

Mulla on kyllä maailman sopeutuvaisimmat lapset. Tosi hyvin meni pitkä ajomatka. Kerran taisi kuulua kiukuttelua. Me lähdettiin ajamaan kotoa noin klo 18.30 ja perillä oltiin vähän jälkeen 2. Ajettiin matka puoliksi miehen kanssa.

Kyllä tämä viikonloppumatka on vähän turhan lyhyt matkan kestoon verrattuna. Just olet itse suurin piirtein sopeutunut uuteen paikkaan niin huomenna jo lähdetään ajamaan takaisin kotiin.

Tänään meillä on iltapäivästä ne miehen valmistujaiset. Pitäisi vissiin olla aika rauhallinen meno. Olisi ainakin syytä, koska huomenna on tosiaan pitkä kotimatka.

Mä olen itse ihan puolikuollut. Ekana yönä nukuin neljä tuntia ja en viime yönä paljoa sen enempää. Kävimme miehen kanssa illasta ulkona syömässä ja koko yön vatsa oli niin turvoksissa ettei tosikaan. Oli jotenkin tosi tukala olo, kun harvoin syö mitään niin paljoa. No, josko ens yö menisi munkin osalta paremmin. Olen muuten miettinyt, että mistäköhän johtuu, kun mä olen monena yönä nähnyt tosi outoja unia. Aamusta olen väsynyt jo ihan senkin takia, koska seikkailen joka yö jossain. Aina aamuisin on jotenkin ahdistava olo unien jälkeen.

Meidän pitäisi kohta alkaa jo liikkumaan juhlapaikalle, mutta E päätti nukkua taas pitkät päiväunet. Taas tässä käy niin, että kaikki muuta ovat valmiina ja sitä odotellaan.

Eikai se auta, kun lähtä laittamaan vaatetta päälle itselle ja O:lle. Hauskaa viikonloppua kaikille.

Pakko vielä mainita se, että ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun täällä on ihmetelty, että miten eri luontoisia meidän lapset ovat. Ei kuulemma uskoisi, että ovat kaksosia. Ovat kuin yö ja päivä.

1 kommentti:

  1. Jaksamista paluumatkan koitokseen. Ajatteko takaisinpäin myös yötä vasten?

    VastaaPoista