sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Ilkeys

Mä en tajua,että miksi aikuiset ihmiset jaksavat aina riidellessään mennä henkilökohtaisuuksiin. Mitä kenenkään muun asiat kuuluu muille ja miksi ne otetaan aina esille vain riidellessä. Mulla meni tänään tai jo viime viikolla itseasiassa maku mun melkein kaikkii sukulaisiin. En tajua,että miksi pitää olla niin raivostuttavia toisiaan kohtaan. Mä en kestä minkäänlaisia herjauksia mun lapsia tai mun valintoja kohtaan. 

Mä olen tehnyt elämässä muutaman väärän valinnan,mutta silti en periaatteessa kadu mitään. Asioista en ehkä ole niin ylpeä, mutta se ei tarkota, että mä niitä katuisin. Mulla nousi karvat pystyyn, kun mun perhe-elämää arvostellaan ja mun sen pohjalta tehtyjä valintoja. 

Mun silmät melkein itkevät, mutta en kuitenkaan saa itkua aikaiseksi. En teidä, että olenko mä raivoissani, surullinen vai mitä. 

Molemmat lapset ovat edelleen valveilla. Just kuulu taas karjumista makkarista. Ei se auta, kun skarpata loppu ilta ja mennä lohduttamaan lapsia. 

Luojan kiitos maailma on edes sen verran kiva paikka, että täällä voi valita omat ystävät vaikka sukulaisia ei voikkaan...  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti