lauantai 23. marraskuuta 2013

Kaaosteoria

Puolitoista rullaa käyttämättömiä roskapusseja keittön lattialla , lauantaina tulleet mainokset revittyinä lattialla, roskiksesta kaivettu jogurttipurkki sotkettuna naamaan, kenkälaatikko, talviasustelaatikko ja lelut lattialla. Niistä on meidän lauantai-ilta tehty.

Miten mä saan pidettyä tämän kämpän kunnossa? Mä en iltaisin ehdi tehdä mitään muuta kuin siivota poikien jälkiä. Ne keksii koko ajan jotain uutta. Jos mä laitan kengät takaisin laatikkoon niin sekunnin päästä ne kaivetaan sieltä pois. Samoin toimitaan talvivaatteiden tai lelujen kanssa. Huoh. Kai se on totuttava siihen, ettei täällä koskaan näy lattiaa.

Nyt mä istun pienen hetken ja sen jälkeen alkaa tiskikoneen tyhjentäminen ja täyttäminen. Sehän on aivan mahdoton tehtävä lasten kanssa. Milloin toinen juoksee leipäveitsi kourassa toista kohti. Mun hermot eivät ole vielä niin vanhvat, että kestäisin katsella sitä.

Tänään oli oikeastaan ensimmäisen kerran hetki, jolloin musta tuntui, että meidän lapsilla saattaa olla jopa jotain tunteita toisiaan kohtaan. Pojat olivat keittiössä pitkän aikaa ja naureskelivat. Kurkattiin miehen kanssa ja pojat halivat ja paijailivat toisiaan. Se oli todella suloista. Aina paijauksen jälkeen ne yhdessä kikattelivat toisilleen ja sitten halattiin. Mielettömän suloista. Ei sitä voi edes sanoin kuvailla. Ehkä nuo hetket elämässä tekevät sen, että mä jaksan aina uudestaan ja uudestaan korjata niiden aiheuttamaa kaaosta.

Pakko oli ottaa todella pitkästä aikaa kuulokkeet korville,että saan kasattua itseäni ja ajatuksiani. En edes muista, että milloin mulla olisi ollut aikaa laittaa musiikki soimaan ja istua kynttilän valossa kirjoittamassa.
Päivisin tulee kuunneltua tosi paljon musiikkia radiosta,mutta ei se kuitenkaan ole sama, kuin uppoutua siihen omaan maailmaan.

Mun musiikki maku on kaikkien muiden makuje ohella muuttunut näin äitinä. Tällä hetkellä kuulokkeista soi Martin Garrixx- Animals. Tai oikeastaan tuolla on Yle x:n koko soittolista jonossa.

Yllätys yllätys makkarista alkoi kuulua huutoa,stereona. Kai se pitä mennä katsomaan, että mikä tällä kertaa on ongelma. Oikeastaan mä tiedän sen ongelma. Ongelma on se, että pojat joutuvat olemaan omissa sängyissään ilman MUA. Tilanne rauhoittuu, kun mulla loppuu usko nukkumiseen ja otan molemmat sänkyyn mun viereen nukahtamaan. Pitäiskö tätä huutoa jaksaa kuunnella vai luovuttaa ja ottaa ne viereen? Jotenkin tämä musiikin kuuntelukin häiriytyy, koska en voi laittaa volymia niin kovalle, ettei tuo huuto kuuluisi läpi. Huoh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti