tiistai 19. marraskuuta 2013

Mun ja meidän

Mun keinot alkavat taas loppumaan. Eilen oli taas sellainen sota nukkumisen kanssa. Miten nuo lapset saadaan nukkumaan omaan sänkyyn??? Kaikki menee hyvin jos mä annan periksi ja otan pojat mun viereen nukkumaan. Tässä ei olisi mitään ongelmaa jos pojat nukkuisivat vieressä joskus. Mutta nyt se on jo ihan joka iltaista. Mun usko loppuu siihen, että mä saan enää koskaan nukkua kaksin miehen kanssa rauhassa.

Jotenkin ei ole kovin mielekästä parisuhteelle, kun joudutaan jakamaan sänky kahden keskenkasvuisen kanssa.

Tänään pojat menevät hetkeksi mun äidin kanssa leikkimään. Mä käyn keräilemässä kirpparilta tavarat pois. Varmaan ei ole mennyt mitään ja joudun vielä maksamaan, että saan pöydän kuitattua. Eilenhän mä jo kävin siellä, mutta oli aika pika visiitti, koska pojat eivät olleet käynnistä mun kanssa samaa mieltä. Ahtailla käytävillä mun oli pakko jättää rattaat vähän matkan päähän pöydästä ja siitähän se riemu repesi, kun menin pois näkyvistä.

Pojat nukkuivat tänään noin tunnin unet. O vähemmän kuin tunnin. Olihan mulla siinä pari minuuttia aikaa miettiä meidän tulevaa yksivuotis häämatkaa. Just silloin, kun meidän pitäisi lähteä niin kaikki hinnat ovat ihan sika kalliita.

Kai me vain tyydytään siihen,että lyödään itsemme auton kanssa laivaan ja otetaan suunnaksi Tallinnan kautta Riika. Tallinnaan ei viitsi jäädä, koska se on niin nähty. Liikutaan sitten jonnekkin etelämmäs. Pitää vielä katsella hotelleja, koska en todellakaan halua mihinkään kupaseen koloon. Olisihan se kiva, jos hotellissa olisi spa osasto, jossa voisi käydä vähän rentoutumassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti