tiistai 5. marraskuuta 2013

Yllätys

Äiti soitti päivällä ja pyysi käymään niillä neljän aikaan. Sanoin,etten todellakaan liiku kotoa minnekkään tänään, koska ulkona on niin karsea ilma. No, sovittiin,että pojat menevät sinne kylään pariksi tunniksi. Ne noudettiin juuri.

Mun päässää tykyttää,korvissa soi ja tärisyttää. Molemmat ovat olleet tänään äärettömän ärsyttäviä ja virittäneet mun pinnan aivan äärimmilleen. Viimeisenä niittinä oli se, että olisin äsken laittanut kynttilöitä palamaan niin mä en löydä koko asunnosta ainuttakaan tulitikkua tai sytkäriä. Se katkaisi kamelin selän kokonaan ja lamaannuin. Mun pitäisi jatkaa kirppistavaroiden lajittelua ei vaan pysty.

Mies tilasi töistä tullessaan tortilloja. Tuntuu täysin ylivoimaiselta aloittaa ruoanvalmistus. Mä vain tuijotan. Tekisi mieli valua tästä tuolilta lattialle.

Kännykkä soi. Mummo soitti ja kyseli milloin menen sen ja poikien kanssa jonnekkin lounaalle. Jotenkin mun ajatus ei riittänyt niin pitkälle vaan oli pakko sanoa,että mä soitan uudestaan aamulla ja kerron. Mun kroppa on nyt offline tilassa.

Nyt mulla olisi aikaa päivällä kesken jäänyttä siivusta. Tai voisin kipaista lenkille, mutta mä en pysty. Illalla taas masentaa, koska en ole kolmeen päivään käynyt juoksemassa. Taas lupaan itselleni aloittaa uudella temmolla torstaina,perjantaina tai lauantaina. Kuitenkin ensi viikolla, ensi kuussa tai ensi vuonna. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja saada jotain aikaiseksi, mutta miksi se on niin vaikeaa. Miksi pitää aina tuntea syyllisyyttä siitä, ettei jaksa kaikkea sitä mitä pitäisi. Siivoaminen, ruoanlaitto, lenkkeily, leikkiminen, lista on loputon. Jostain on pakko karsia.

Mulla on tunti aikaa, ennen kuin mies tulee kotiin ja olettaa ruoan olevan valmis. Kai mä sitten vain istun pöydän ääressä lamaantuneena sinne asti ja koetan näyttää pirteältä, kun ovi käy.

1 kommentti:

  1. Tsemppiä ! Mitä olen näitä sun tekstejä lukenut niin,tuntuu että sulla ois masennusta ilmassa? :( ENKÄ tätä nyt pahalla meinaa,en todellakaan ! <3

    VastaaPoista