keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Lahjakortti

Tietokone ei toimi vieläkään. Mua jo melkein ahdistaa tämä tilanne.

Ihminen voi olla todella riippuvainen ko. koneesta. Mä koetan elää tämän asian kanssa, että mullanon käytössä vain tabletti ja kännykkä.

Tänään on jo luojan kiitos keskiviikko. Tämä viikko on ollut ihan mielettömän pitkä. Tietenkin se on, koska mä odotan hulluna meidän perjantaista minilomaa. Milloin mustakin on tullut näin säälittävä,että Tallinnan matka saa perhoset lentelemään vatsassa. Siihen on helppo vastaus. Se, ettei meidän viikoissa poikien kanssa tapahdu juuri mitään. Pienikin poikkeus arjessa tuntuu järisyttävältä mutokselta. Jopa se Tallinnan matka.

Aika ajoin musta tuntuu,että meillä asuu vain koiria ja porsaita. Täällä tapahtuu niin paljon tuhoa päivässä,etten mä kerkeä korjata kaikkea. Lattialistat sinkoilevat, kun pojat ajavat polkuautoilla. Roskista yritetään penkoa aina, kun silmä välttää. Vessassa käynti on haaste. Saatika suihkussa käynti. Pojat ovat kiinnostuneita aivan kaikesta ja imevät itseensä kaiken mitä mä täällä teen tai sanon. Porsaiden ja koirien lisäksi noita voisi sanoa apinoiksi.

Tänään mä lähden poikien kanssa tuhlaamaan mun synttärilahjaksi saamani lahjakortin. Jottei tämäkään olisi niin helppoa niin lastenhoitaja lähtee mun mukaan. Jos mä kerrankin saan panostaa itseeni niin silloin joku saa olla viihdyttämässä lapsia. Mun hermo ei kestä mennä alusvaate kauppaan lasten kanssa. Mä jo sieluni silmin näen itseni juoksemassa alusvaatteet päällä ympäri kauppaa estäen enimmät poikien aiheuttamat tuhot.

Jotain mulla oli vielä ,ielessä, mutta ajatus katkesi, kun huomasin lapsen roikkuvan mun hupparin narussa. Ilmeisesti sitä ollaan taas jotain vailla. Joham tässä 5min istuttiinkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti