torstai 12. joulukuuta 2013

Puhe

Päivisin täällä ei kuule edes omia ajatuksia, kun molemmat lapset höpöttävät hulluna. Osassa sanoja on jopa ihan tolkku, mutta toisissa taas ei. Vauhti sen kuin lisääntyy päivä päivältä. Joka päivä toista sattuu jonnekkin. Yleensä molemmat ottavat pientä osumaa päivän mittaan. Joko törmäämällä potkauautolla tai kiskaisemalla toista hiuksista.

Tällä viikolla mä olen kunnostautunut kodin sisutamisen saralla. Eli vaihdoin olkkariin verhot. Olihan ne vaaleat lehtiverhot ehkä hieman kesäiset näin joulukuussa. Niin jouluista ihmistä musta ei saa, että olisin heittäytynyt niin villiksi ja laittanut punaiset verhot. Olin tylsä omaitseni ja päädyin tumman ruskeisiin. Sen verran olin jouluinen,että kaivoin kaapista viimevuotiset tähdet ikkunaan ja nostin ihanan punaisen kynttiläjutun pöydälle. Vielä, kun käyn ostamassa hyasintin niin meidän joulukoristeet ovat paketissa.

Tänään tapahtui ehkä meidän perheen suurin ihme. Kello 20.30 molemmat pojat olivat omissa sängyissään HILJAA. Kai ne nukahtivat äkkiä, koska huone hiljeni niin nopeasti. En edes muista,että milloin viimeksi meillä olisi tapahtunut tällainen ihme. Kai lapsetkin tarvitsevat unta, koska ulkona on niin pimeää ja synkkää. Koko ajan on pimeää niin raukat luulevat yön olevan jatkuvasti.

Mua rasittaa ihmisten joulahjautelut. Tänäänkin sain keskustella puhelimessa siitä,että mitä pojat haluavat lahjaksi. Eli toisin sanoen, mitä mä haluan niille ostettavan. Ensinnäkin mä olen maailman huonoin pyytämään keltään mitään. Toiseksi mä olen surkea keksimään lahjoja edes miehelle, niin miten sitten lapsille. Olin tylsä ja pyysin mm. pussilakanoita, jarrusukkia, piirustuspaperia tai cd:n. Toisaalta kiva,että kysyvät, mutta toisaalta rasittavaa. Kysyisivät sitten, kun pojat osaavat itse kertoa. Tällä hetkellä pojat haluavat kissan, kakkaa tai nam nam. Sen ne ainakin osaisivat sanoa. Muutenkin ärsyttää ihmisten jouluhössötys. Postimies tunkee niska väärällään erilaisia mainoksia postiluukusta. Vähemmästäkin köyhä kahden lapsen kotiäiti masentuu, kun ei ole varaa ostaa sitä kaikkein kalleinta partakonetta miehelle.

Päätin kaikesta huolimatta olla masentumatta asiasta ja nauttia kaikkien muiden hössötyksestä. Mä vain seurailen vierestä, kun ihmiset ryntäilevät kaupoissa. Enkä rehellisesti edes jaksaisi ryntäillä  missään.

Ainiin ystävät hyvät." Unohdin" muuten TAAS tännä jouluna laittaa postikortit jouluksi. Ei siis mitään henkilökohtaista jos ja kun meiltä ei tule irvokasta lapset-irvistämässä-tonttuhatut-päässä-kuvakorttia.

1 kommentti:

  1. Hei sait uuden lukijan =) kivanoloinen olo!! melkein repesin tossa esittelyssä: elämässä mukana mies ja kerrostalokaksia XD hahahah tervetuloa meitä seuraamaan tutipuu2012.blogspot.fi

    VastaaPoista