tiistai 17. joulukuuta 2013

Soittoääni

Reippaasti jaksettiin poikien kanssa käydä kaupoissa. Oli mukavan vähän ihmisiä niin rattailla oli miellyttävä liikkua. Ehkä mä vaikkapa viikonloppuna pääsen käymään ihan yksin kaupassa katsomassa miehelle jotain kivaa. Tosin siltä suunnalta on tullut todella suora vihjaus lahjan suhteen,että enköhän mä sen toteuta.

Tosi paljon kaikkea kivaa kyllä löytyi. Mitään en kuitenkaan sitten ostanut. Pitää jättää hautumaan mieleen ja käydä sitten myöhemmin, jollei sitä ennen löydy mitään kivempaa ja persoonallisempaa.

Äsken join kahvia ja selailin samalla puhelinta, kun pojat kerrankin viihtyivät keskenään hetken. Löysin sovelluksen, josta sai ladata soittoääniä. Mutta, mä en voi vaihtaa mun soittoääntä. Mä tykkään siitä niin paljon. Mä olen monelta saanut palautetta, että vaihda nyt hyvä ihminen soittoääntä, koska se jää kuulemma soimaan päähän ja on rasittava. Mulla on siis tällä hetkellä äänenä Pasila tv-ohjelmasta Martti sai Nobelin- biisi. Youtubesta ainakin löytyy koko versio jos jotakin asia niin paljon kiinnostaa.

Mä tosissani kuuntelin paria varteenotettavaa  vaihtoehtoa, mutta ei. Mun on pakko jatkaa ihmisten piinaamista ja säilyttää tuo vanha. Se on tuttu ja turvallinen. Kuuluu hyvin laukusta eikä jokaisella ole samanlaista pirinää ja pärinää.

Mainitsinkin jo aiheesta, että mun laihdutuskuuri on alkanut riepomaan mua hermoista. Viimeinen niitti koko asialle on se,että ostin tänään kaupasta nakkeja. Meillä on siis tänään ruokana nakkeja ja ranskalaisia. Tosin pojat tuskin niitä syövät, mutta mies ainakin saa luvan syödä. Eilen illalla mun alkoi ihan hillittömästi tehdä mieli nakkeja. Monesti olen kuullut sanottavan, että ihminen kärsiin jonkinlaisesta puutostilasta ja kroppa ilmoittaa asian siten, että sun tekee jotain mieli. Olisi kiva tietää, että missä puutostilassa mä elän, koska illalla kuola valuen ajattelin nakkeja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti