keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Haaveri

Miten ihmeessä mä voin välttää nämä kotona tapahtuvat haaverit? Eilen O kiipesi meidän sängylle ja tippui sieltä. Tänään E kaatui päin seinää ja sai otsaan mielettömän kutin. Joka päivä sormet ovat jossain välissä tai vähintään kirja tippuu varpaille. Pitääkö mun tosiaan kulkea poikien perässä ja olla estämässä kaikki kolhut? Vai olisiko peräti niin ihmeellistä, että ne jossain vaiheessa tajuavat, että sängyllä ei hypitä eikä sormia kannata laittaa laatikon väliin samalla, kun sitä painaa kiinni?

Tänään me saadaan kylävieras. E:n ihana kummi tulee piristämään meitä. Mietin myös, että josko sitä menisi iltapäivästä käymään mummolassa saunassa. Oltaisiin siellä hetki ja mies ottaisi meidät töistä tullessa kyytiin. Pojat pääsisivät pakkaspäivän kunniaksi saunaan. Samalla pojat saisivat purkaa tuota loputonta energiaansa. Ulos ei taaskaan vitsitä mennä, koska pakkasta oli sellainen reipas 15 astetta hetki sitten. Voisi jo se kevät ja kesä tulla!

Eilen tosiaan kävimme porukalla isomummolla. Mummo on aina niin ihana, kun se ajattelee meitä. Hän oli ostanut gravilohta, laskiaispullia ja tehnyt meille mahtavan maukasta jauhelihakastikeetta. Välillä on niin helpottavaa, että on valmisruoka jääkaapissa, ettei tarvitse ihan joka päivä miettiä, että mitä sitä tänään söisi.

Nytpä menen laittamaan teet tulille. Samalla myös korjaan sohvatyynyt, jotka on onnistuneesti TAAS levitetty pitkin olohuonetta.

1 kommentti:

  1. Meilläkin päivittäin sattuu ja tapahtuu. Ja annan sattua ja tapahtua (toki on tiettyjä asioita, joihin puutun hyvin äkkiä). Nyt on hiljalleen alettu oppia ettei VHS:ään (meillä on vielä sellainenkin) kannata työntää sormia ja laatikoiden väliin jää myös herkästi. Sohvalla kyllä meinaa edelleen hyppiä (kun ei ole siitä vielä tipahtanut). Kyllähän se toisinaan hiukan vaatii itseltä hampaiden yhteen puremista ettei kaikkea ihan heti kiellä.

    VastaaPoista