tiistai 28. tammikuuta 2014

In lööv

Mä olen rakastunut. Tänään oli näyttö. Se oli ihana. Tarviiko mun muuta enää sanoa. Yhden kuvan laitoin instagramin puolelle, josta huokuu mun mielestä sen talon ihanuus. En viitsi vielä laittaa enempää kuvia, koska mitään papereita ei ole vielä allekirjoitettu.

Pitäiskö munkin alkaa tästä lähtien uskoa rakkauteen ensi silmäyksellä? Näköjään sellainenkin on mahdollista. Ainakin asunto asiassa. En tiedä, että voiko asunnosta sanoa, että se on sympaattinen ja herttainen. Ne sanat mulla tuli ensimmäisenä mieleen, kun astuin kynnyksen yli. Se oli aivan oma pieni maailma.

Mun toissa iltana aloittama projekti on jo melkein valmis. Rasti seinään. Mutta kyllä mun peukalotkin itkevät verta, kun olen saanut koko urakan päätökseen. Revin nimittäin 120cm leveän lakanan sentin suikaleiksi ja virkkasin niistä neliön. Se neliö on noin 50cmx50cm. Mulla on visio tehdä siitä poikien (mahdolliseen uuteen) huoneeseen lattiatyynyjä. Olen huomannut,että pojat tykkäävät makoilla lattialla jos isot tyynyt ovat lattialla. Teen niille ihan omat tyynyt, joiden päällä on pehmoista makoilla. Ajattelin kokeilla tuota matonkude virkkausta, koska siitä puhutaan nyt niin paljon. Yllättävän kivaa se on. Piti jo penkoa toinenkin vanha lakana, joka tuolla odottaa repimistä. Jos siitä saisi joskus virkattua vaikkapa maton kylpyhuoneeseen tai eteiseen.

Iik, että mä olen täpinöissäni. Painun nyt sohvalle tekemään virkkausprojektin loppuun ja jos sitä jossain vaiheessa saisi unestakin kiinni. Jostain sisältä pursuaa lapsellinen into suunnitella uuteen kotiin kaikkea. Nyt mä tiedän, miltä pienistä lapsista tuntuu aina joulun alla, kun ne oikein kovasti odottavat joulupukkia. Yhtä kovasti mä odotan loppuviikoa, että mitä uutta asuntorintamalla.


1 kommentti:

  1. Mulla olisi tuolla iso kasa vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä odottamassa 1) värjäämistä 2) suikalointia. Koskakohan kerkeän.

    VastaaPoista