torstai 30. tammikuuta 2014

Päikärit

Kello alkaa lähenemään puolta päivää. Lounas on poikien osalta syöty ja uni alkaa pikku hiljaa tulemaan silmään. Puen pojat ja vien ne parvekkeelle nukkumaan. Siinä samalla mä mietin koko ajan, että missä järjestyksessä mä teen minkäkin asian. Pahimmassa tapauksessa pojat nukkuvat puoli tuntia. Siinä ajassa pitää täyttää ja tyhjentää tiskikone, rakentaa itselle lounas, korjata vaatteet kaappeihin ja muutkin levitetyt rojut oikeille paikoille. Mikä on prioriteettina ykkönen? Ensin keittiö, sitten tavarat, lounas ja blogi. Voin istahtaa koneelle. Mä selvisin kaikesta tekemisestä puolessa tunnissa. Voittaja fiilis. Hetken aikaa voin olla ja kuuneella radiota.

Leluja en edes koeta korjata. Ne levitetään kuitenkin heti, kun pojat heräävät. Taas on asunnon yleisilme siisti, ainakin hetken. Huomaan kuitenkin, että itse kuljen kotihousuissa tukka harjaamatta ja huivi kaulassa, joka jäi, kun nukutin ulkona poikia. No, kaikkea ei voi vaatia.

Eilen meidän piti mennä astiakauppaan. Ei me sitten menty. Suunitelmat muuttuivat. Kävimme kirpparilla ja hengailtiin poikien kanssa lumisateessa ulkona. Tosin pojat eivät oikein tykänneet sateesta, koska hiutaleita tippu naamalle ja ne olivat kylmiä. Ulkoilu ei siis kestänyt kauaa. Yritys oli kuitenkin hyvä. Kirppariltakin tarttui muutama vaate mukaan. Parit housut ja yksi  huppari.

Meillä itketään nykyään ainakin kymmenen kertaa päivässä. Pojat ovat oppineet taistelun jalon taidon. Aamulla tapeltiin kauhasta ja kohta sen jälkeen tapeltiin siitä, kun toinen löi toista sillä samaisella kauhalla. Äiti oli paska, kun ei antanut syödä kirjasta revittyä painonappia.(Ja älkää edes kysykö, että miten nuo ovat saaneet sen painonapin irti siitä kirjasta!) Taas itkettiin. Myös silloin itkettiin, kun ruoka oli minuutin liian kauan liian kuumaa. Ihan kuin noille meidän lapsille olisi muodostumassa jonkinlainen kyky ajatella asioita.  Ne jopa ilmaisee oman tahtonsa, itkemällä.

Ja tässä oli tämän päivän päikkärit, vajaa tunti. Parvekkeella itketään, yllätys!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti