maanantai 13. tammikuuta 2014

Pakkanen

Pitäisikö sanoa, että nyt se talvi vihdoinkin tuli. Tai ainakin pakkanen. Vaikka mä talvea inhoankin, niin on ulkona paljon kivempi olla pakkasella kuin kaatosateella. Mutta sitä lunta ei edelleenkään tarvitsisi sataa. Tuo sentti riittää ihan vallan mainiosti.

Äsken katselin tv:n ohjelmatietoja. Tänään se taas alkaa. Maailman eniten myötähäpeää aiheuttava tvformaatti. Satuhäät. Mulla ei sanat riitä kertomaan mun tunnetta katsoessani ko. ohjelmaa. Se on niin huono, että mun on pakko katsoa se. Saan jotain sadistista tyydytystä, kun katson sohvalla muiden häitä ja mietin mielessäni....jotain. Mikä saa ihmisen lähtemään hääohjelmaan? Mitä liikkuu mielessä, kun pitää mennä sarjaan sen takia, että voi näyttää häät koko Suomen kansalle? Tämä herättää yhtä paljon kysymyksiä päässäni kuin se, että miksi ihmiset menevät bb:hen tai erilaisiin treffiohjelmiin.

Mua ahdistaa katsoa, kun ihmiset näyttävät ohjelmissa liikaa itsestään. Kai mä olen sisimmässäni niin erakko,että mä kuolisin pakokauhuun, jos mun elämästä kerrottaisiin noin avoimesti. Mä en missään tilanteessa voisi kuvitella esitteleväni häitäni kaikille. Ehkä siksi me mentiikin hyvin pienesti naimisiin. Kammottava ajatus olla jonkun asian keskipisteenä.

Tänään mä olen ollut poikien kanssa reipas. Me oltiin aamupäivästä leikkikentällä leikkimässä ja vielä iltapäivällä pihalla kävelyllä. Tässä välissä pojat nukkuivat tunnin unet parvekkeella. Eli ne ovat olleet kolme kertaa tänään ulkona. Mä toivon,että tällä on jotain vaikutusta meidän ensi yöhön.

Pojat olivat eilen meidän porukoilla pari tuntia leikkimässä. Äiti sanoi,että molemmat lapsista oli nukkunut yli kaksi tuntia unia. Siksi me mentiin tänään ulos, syötiin reippaasti ja leikittiin, että kotonakin nukuttaisi. EI! Taas molemmat nukkuivat 55min. Mun oli pakko soittaa äitille ja kysyä, että mitä se tekee aina pojille, koska siellä ne nukkuvat ihan hulluja unia. Kai siellä on joku mummolafiilis ja nukuttaa niin makeasti. Eikö aina mummolassa nukuta? Mua ainakin nukuttaa. Raskaana ollessa mä kävin aina mummon sohvalla nukkumassa päikkäreitä. Se oli aivan parasta. Mä haluaisin tehdä niin myös joskus uudestaan. Mummolassa on aina niin hiljaista.

Nyt pitää valmistautua tv:n ääreen. Mies ei varmaan kestä mua, kun katson ohjelmaa ja koko ajan kommentoin jotain. Usein nämä kommentit ovat pelkästään negatiivisia. Apua, kohta se alkaa. Käyn täyttämässä teekupin ja painun sohvannurkkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti