keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Räjähdysvaara

Tämä päivä on taas venyttänyt mun pinnan aivan äärimmilleen. Tai oikeastaan iltapäivä. Pojat ovat olleet itse pikku perkeleitä. Mistä ne keksivätkin kaikki raivostuttavimmat temput. Jokainen laatikko tyhjennetään, sohvalta heitetään kaikki lattialle ja jokaisesta asiasta tehdään suurta draamaa. Jos erehdyn katsomaan poikia väärällä tavalla, toisella menee hermo. Juostaan nurkkaan itkemään ja mököttämään. Tuntuu,että ihan viikossa noille on kehittynyt mieletön luonne. Mikään sanominen ei mene perille. En uskalla edes mennä keittiöön, koska joka kerralla mun perään juostaan ja huudetaan : "vettä,vettä,vettä", "heekku,heekku,heekku", "anna,anna,anna". Mä en jaksa uskoa, että niillä on vartin välein maailman kamalin jano. Herkuista puhuttaessa meillä tarkoitetaan, joko Herra Hakkaraisia tai banaania.

Jos meidän lapset saisivat päättää ruokavalion niin se olisi pelkkiä Hakkaraisia ja banaaneja. Mitäpä sitä toisaalta kasvava lapsi enempää tarvitseekaan. Aivan so last season syödä kasviksia,lihaa tai viljoja.
Pitääpä kirjoittaa seuraava kauppalappu poikien tahdon mukaisesti niin päästään edullisesti.

Tässä vaiheessa iltaa mä olisin aivan valmis viemään lapset rappukäytävään ja laittamaan lapun kaulaan, että saa ottaa. Taas toisaalta sitä hetkeä mä en maailmassa vaihtaisi mihinkään, kun pojat nukkuvat mun kainalossa. Raivostuttavaa olla äiti ja kokea oikeita tunteita. Tähän asti elämässä mä olen säästynyt suurimmilta tunteilta, mutta äitiyden myötä tunteitakin pitää näköjään ajoittain kokea. Helpommalla kyllä pääsisi, kun ei tuntisi mitään. Vuoden aikana olen oppinut tuntemaan syvää vihaa ja yhtä, jollen syvempääkin, rakkautta.

Tässä, kun ollaan oltu poikien kanssa monta päivää rauhassa kotosalla niin olen ehtinyt miettiä omia tunteita lapsia kohtaan. Mietin,että noiden hirviöiden takia mä olisin itse valmis kuolemaan tai vaikka tappamaan jonkun, jos poikien hyvinvointi sen vaatisi. Rehellisesti sanottuna, tuskin mä kenenkään muun puolesta kuolisin.

Syvällinen pohdiskelu täytyy tältä erää lopettaa ja palata todellisuuteen. Täällä meidän todellisuudessa odottaa tiskikone täyttämistä ja petivaatteetkin ovat vielä parvekkeella pakkasessa tuulettumassa. Vielä menee siis hetki, ennen kuin voin köllähtää sänkyyn makaamaan ja ummistaa silmät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti