tiistai 4. helmikuuta 2014

Eilinen

Miten eilen oli niin väsyttävä päivä. Kaikki sanoivat, että väsytti kok ajan. Kai se oli maanantain syy. Mekin käytiin porukalla ajoissa nukkumaan ja nukuttiin poikien kanssa tänään 9 asti! Nyt kuuppa on jumissa sen takia, että olen nukkunut varmaan liikaa. Herättiin aamulla siihen, kun ovikelloa rämpytettiin. Olin saada sydärin.

Makoilimme poikien kanssa sängyssä, kun ovikello oli tippua ovesta. Äkkiä vaatteet päälle ja ovelle tukka pystyssä. Eipä ollut kovin yllätys, että se oli meidän iskä. Oli kuulemma lähettyvillä niin poikkesi kylään. Mielestäni olen maininnut, että on ihan korrektia ilmoittaa tulostaan.

Hörpitiin iskän kanssa aamukahvit ja se auttoi mua poikien aamutoimissa. Sain kasata ja tasata sykkeeni kahvikupin ääressä ihan rauhassa.

Aamu on taas mennyt oraganisoidessa asioita. Jotenkin on hankala olla kotona jumissa. Pitäisi olla yksi auto lisää, vuorokaudessa lisää tunteja ja kahdessa paikassa yhtä aikaa. Todella hankala hoitaa asuntoasioita täältä käsin. Kai se on torstaina taas pakattava porukka autoon ja ajeltava Uudellemaalle.

Sanonta "joukossa tyhmyys tiivistyy" on alkanut pitämään meidän arjessa paikkansa. Siis mä en voi käsittää, että miten nuo lapset keksivätkin tuon kaiken sekoilun. Kello ei ole edes puoltapäivää niin mä olen korjannut jo kolmet tuhot. Äsken kävin katsomassa, että mikä tilanne makuuhuoneessa on, kun pojat leikkivät siellä. Siellä leikittiin vaatekaapissa. Miksi ei vaan voi leikkiä lattialla omien lelujen kanssa?

Uusi taito on tuoleille kiipeäminen. Kohta mä teippaan meidän ruokapöydän tuolit pöytään kiinni. Ei siinä mitään jos kiipeäminen jäisi tuoleille. Siitä, kun noustaan aina pöydälle asti. Tänään on ollut jo kynttilä suussa, kahvit lattialla ja lapsi vaatekaapissa. En edes uskalla ajatella, että mitä tämä päivä tuo vielä tullessaan.

Pakko taas paeta poikien kanssa ulos, kun ne ovat heränneet unilta. Olen havainnut, että ulkoilu ja kylpy saavat pojista suurimmat energiat pois. Taidan laittaa itselleni toisen pannullisen kahvia tulille, että saan kaivettua itsestäni edes pienen osan poikien omaavasta energiasta itselleni.

Eilen jo melkein tein sen. Ajatus sisällä nukkumisesta kävi mun mielessä. En kuitenkaan uskaltanut toteuttaa sitä. Melkein jo kannoin lapset omiin sänkyihin ja olisin nukuttanut päikkärit sisällä. Joskus mun on vain pakko kokeilla, että miten se toimii. Kunhan mä vain uskallan kokeilla. Voihan se olla ,että se toimii hyvin tai sitten ei. Olisi joskus vain niin paljon helpompaa, että pojat nukkuisivat sisällä. Tai ehkä se helppous olisi vain mulla. Nuo talvivaatteet alkavat ottamaan mua jo hermoon. Parhaimmillaan kolme kertaa päivässä saat pukea kaikki maailman haalarit, hanskat ja pipot päälle. Eihän siinä pukemisessa mitään, mutta sitä ennen pitää jahdata lapset kasaan ja etsiä kertaalleen piilotetut asusteet. Se ei nimittäin onnistu, että kasaan vaatteet nätteihin pinoihin ja ajattelen jouhevasti pukea ne pojille. Se on hetki ja tavarat on levitelty.

Ei se auta, kun aloittaa taas urakka. Tosin taidan vielä hetken venyttää päikkäreitä, koska pojat eivät vaikuta lainkaan väsyneiltä. Eipä ainakaan ole iltapäivä niin pitkä, kun käyvät nukkumaan myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti