tiistai 4. helmikuuta 2014

Ihmisperseet

Mun elämässä on tänään ollut liikaa ihmisperseitä. Mulla menee taas hermo. Mun oli pakko avata kone ja kirjoittaa, koska muuten mä olisin todennäköisesti haukkunut kaikki maailman ihmiset pataluhiksi. Ajattelin, että saan hetken rauhoittaa mieltäni tässä, josko sen jälkeen ei tee mieli tappaa kaikki svidun raivostuttavia ihmisperseitä.

Mä taas tiesin jo heti aamusta, että tää päivä on pilalla. Se meni piloille heti, kun joku tulee sotkemaan meidän kuviot heti aamusta. Mä haluan rauhaa. Haluan vältellä ärsyttäviä ihmisiä. Tosin täällä se on mahdotonta. Kaikki raivostuttavimman ihmiset pyörivät jaloissa koko ajan. Mä törmään niihin kaikkialla, vaikka en edes haluaisi.

Luojan kiitos me päästään täältä muuttamaan pois jossain vaiheessa. Josta päästiikin aiheeseen. "Ette te sinne voi muuttaa", "se on niin pitkällä", "sehän on täältä katsottuna väärässä suunnassa". Ehkä se on meidän asia, vaikka asuisimme perseessä. Sitähän me halutaan, että saadaan asua rauhassa ja MEILLE hyvässä paikassa. Mitä kukaan on sanomaan siihen mitään. Kohta mä muutan kiusallani kaikkein hankalimpaan paikkaan liikenneellisesti katsottuna.

Tänään meitä kaikkia on riivannut. Lapset tekevät tuhoa koko ajan ja hakkaavat päätä seinään ihan vain sen takia, että voi alkaa itkemään ja mä otan ne syliin. Pitäisikö munkin mennä hakkaamaan päätä seinään, kun mies tulee kotiin. Saisin hyvän syyn käpertyä sen kainaloon itkemään, koska mua sattuu.

Mä niin taas odotan, että mies tulee kotiin niin saan hetkeksi paeta. En ole vielä päättänyt, että minne pakenen. Pitää valita paikka, jossa olisi mahdollisimman vähän raivostuttavia ihmisiä. Kai siihen turvallisin vaihtoehto on istua autossa.

Tai sitten mä teen taas jotain harkitsematonta, jota saa huomenna katua esim. käyn ostamssa hiusvärin ja teen jotain tosi radikaalia. En kuitenkaan uskalla. Tai mistä sen tietää....

Taas kirjoittaminen helpotti mun tuskaa. Nyt ei enää tee niin paljoa mieli hypätä parvekkeelta. Vedän pipon syvemmälle päähän ja koetan kestää vielä pari tuntia. Ja miksi mulla on pipo? No siksi, koska mun tukka on niin likainen, enkä jaksanut enää katsella sitä. Niinä hetkinä mun ystäväni pipo tulee kaapista käyttöön. Ja saakai ihminen herran jestas olla kotona,vaikka alasti jos siltä tuntuu. Kuitenkin joku ihmisperse kuvitteli hiljaa mielessään, että "tosi noloa aikusen ihmisen kulkea sisällä pipossa." Enemmän se on noloa olla rasittava kuin pipopäässä.

Kiitos ja anteeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti