keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Lapset

"Sulla, kun on kaksi pientä lasta hoidettavana samaan aikaan niin osaat kertoa,että onko se todella niin rankkaa!" Suora lainaus tänään käydystä keskustelusta puolitutun kanssa. Mietin mielessäni, että kerronko rehellisesti totuuden. Tällä samaisella ajalla omat lapseni kiipesivät rappukäytävässä kohti ylintä kerrosta rappusissa. Hieroimme alhaalla kauppoja vaunuista ja poikia sekä vaunuja ei voinut ottaa molempia sisään toiseen kerrokseen.

Olisi tehnyt mieli huutaa, että mitä sä olet mennyt tekemään? Sähän olet hullu jos tietoisesti haluat kahden lapsen kanssa tällaiseen rumbaan. Olin hiljaa ja hymyilin. Mietin kuumeisesti, että mitä sanoa. Sanoin ,että kyllähän tämä tässä menee. No, ei todellakaan mene! Tässä samalla, just joo. Siinä kaksi missä yksin, just joo.


Tänään olin rohkea ja sain lolemmat lapset sisälle nukkumaan. Tämä operaatio on todellakin ollut kiinni minun rohkeudesta. Turhaa pelkäsin, kaikki meni hyvin. Pojat nukkuivat sen normaalin tunnin. Unien jälkeen tuli paskamutsifiilis. Pakko oli mennä ulos leikkimään, että lapset saavat raitista ilmaa. Virhe!

Se onneton määrä lunta oli sulanut ulos. Jokainen paikka oli aivan märkä. Niin ulkona kuin meidän lapsissakin. E päätti juoda vettä kuralätäköstä ja O istui samaisessa lätäkössä. Hivenen olimme koko porukka märkiä, kun vihdoin pääsimme kotiin. Saatiin kuitenkin kaksi tuntia tapettua aikaa.

Hetken oli pakko levähtää,että jaksaa vielä illan kylpyrupeaman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti