sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Organisointia

Ajattelin pakkaamisen olevan lähes mahdoton tehtävä. Homma osoittautui kuitenkin kohtuullisen helpoksi. Ensi viikolla saamme vietyä jo osan tavaroista. Toisin sanoen iltaisin pakkaamme auton täyteen ja mies vie tavarat töiden jälkeen uuteen kotiin. Näin saamme laatikot ja kassit kätevästi menemään pienissä erissä.

Taas on tullut havahduttua siihen,että miten paljon sitä tavaraa onkaan. Varsinkin astioita. Voi,että niitä on paljon. Astioiden pakkaaminen on kaikkein raivostuttavinta. Mulle ainakin tuottaa stressiä se, että saan kaikki ehjänä perille. En kannata jätesäkkeihin pakkaamista. Toisaalta pääsisi helpommalla jos kaiken heittelisi jätesäkkeihin. En vain kestä niiden purkamista toisessa päässä. Nyt laatikoissa ja kasseissa on jopa jonkinlainen logiikka. Osa menee suoraan varastoon ja osa menee kotiin.

Huomenna on the päivä. Unikoulu alkaa. Onhan sitä jo odotettukin. Mulla on todella vahva usko siihen, että saadaan sieltä apua nukahtamiseen. Tai toisaalta ongelmia ei ole kuin toisen nukahtamisen kanssa. Vietiin äsken pojat omaan huoneeseen nukkumaan päikkäreitä. Toinen jaksoi kiukutella pari minuuttia ja toinen huutaa jo kymmenettä minuuttia. Sillä ei ole kuitenkaan mitään hätää siellä, joten saa nyt vielä hetken hakea unta, ennen kuin menen katsomaan tilannetta.

Tänään olisi iltapäivästä tiedossa synttärit. Mun hyvä ystävä täyttää vuosia. Luvattiin mennä käymään kakkuahvilla poikien kanssa. Tosin menemme kaikkien yllätykseksi vasta sitten, kun jääkiekko-ottelu on saatu päätökseen.

Aina välillä kesken pakkauksen tulee tunne, että mitä ihmettä mä olin tekemässä tai mitä mun piti seuraavaksi tehdä. Homma tuntuu jotenkin loputtomaltaa, varsinkin nyt, kun koko ajan joku/jotkut ovat keskeyttämässä. Huomaan pakkaavani tavaroita laatikkoon ja samalla lapset istuvat tyhjässä laatikossa. Avonaisista laatikoista poja ovat tehneet hienoja löytöjä. Tällä hetkelllä pieni kattila ja siivilä ovat pop. Niillä on mahtavan siistiä leikkiä. Omat lelut ovat aivan sou lääst siison.

Poikien uniaika on pakko käyttää hyödyksi ja käydä läpi olkkarin laatikot. Voin rauhassa lajitella tavaroita ilman neljää ylimääräistä kättä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti