maanantai 17. helmikuuta 2014

Vauhti

Mistä noilla lapsilla riittää energiaa? Aamusta iltaan asti juostaan ja tehdään tuhoja. Päikkärit ovat ainoa hetko, jolloin on tunnin verran rauhallista ja taas sama meno jatkuu. Koeta sitten tässä järjestää muutto järkevästi. Kai muhun iskee ahdistus ja tungen kaiken jätesäkkeihin ja Ikean kasseihin. Yritä tässä nyt sitten organisoida, kun lapset ovat koko ajan jaloissa. Yksi tavara laatikkoon ja kolme pois. Näillä mennään.

Onneksi mies oli viikonloppuna kotona niin saimme edes jotian tehtyä. Ostettiin jopa uusi sohva. Nuo meidän tämän  hetkiset sohvat ovat aivan kamalat. Mä niin odotan, että päästään niistä eroon. Pitää soittaa johonkin, joka hakisi ne pois. Noita ei nimittäin kehtaa edes myydä.

Loppuviikosta sain omat vaatekaappini jo järjestettyä ja osan poikien vaatteista. Kyllä oli nimittäin taas kertynyt kamalasti kaikkea turhaa. Onneksi sain vaatteet menemään hyvään tarkotukseen. En jaksanut alkaa hinnoittelemaan ja viemään kirpparille. Sain ainakin annettua yhdelle perheelle hyvän mielen, kun saivat pari kassillista naisten ja lastenvaatteita.

Huonekalukaupoissa kierrellessäni huomasin, että mulla on todella rajoittunut maku. Mulla on täydellinen visio siitä, että miltä haluan uuden kotini näyttävän. Tällä hetkellä mä en ole löytänyt sellaisia kalusteita muualta kuin Ikeasta. Siellä on tarpeeksi yksinkertaisia kalusteita. Mä inhoan kaiken maailman koukeroita. Varsinkin sitä the maailaisromantiikkaa, jota pursuaa jokaisen kaupan hyllyt. Ei, ei, ei, mä en vaan tajua, että mikä siinä kiehtoo. Ahdistaa sellaiset rypyt,koukerot ja kiehkurat. Mä haluan selkeyttä.

Meille on saapunut raivarit.O saa ihan mielettömiä raivareita monta kertaa päivässä. Se huutaa ja hakkaa päätä lattiaan. Siinä ei ole järjen hiventäkään. Mun ei tarvitse kuin katsoa O:ta tai kieltää niin helvetti on irti. Tuo lapsi koettelee mun hermoja ihan huolella päivisin. Kaikki lelut otetaan veikalta ja sitten huudetaan, kun kielletään. Unista mä en edes viitsi sanoa mitään. Puoli tuntia meni just täyteen ja parvekkeelta kuuluu jo huutoa.

Luojan kiitos meillä alkaa viikon päästä se unikoulu. Kai tuo pitää hakea tuolta pois, ei näytä taaskaan itse rauhoittuvan. Meillä tulee olemaan taas piiiiiitkä iltapäivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti