tiistai 18. maaliskuuta 2014

Sillee,tällee,noin

Kaikki tietävät sen tunteen, kun  kaikki on vähän blääh. Tekee mieli tehdä kaikkea, mutta silti ei saa mitään aikaiseksi. Lapset kiusaa ja kaikki ärsyttää. Ja, koska ärsyttää niin pitää katsoa au pairit Lontoossa. Voi tsiisus, että on ärsyttävä jakso. Nuoret ihmiset Lontoossa ja kitisevät koti-ikävästä. Voi luoja,että ne joskus katuvat sitä, kun ovat lähteneet kotiin elämänsä seikkailusta, jonkun onnettoman ensi rakkauden takia.

Todellakin olen niin kyyninen,että harva ihminen sitä on onnellisesti sen ensimmäisen kanssa koko loppu elämänsä. Saman meinaan sanoa suoraan myös omille lapsilleni. Hauskaa saa pitää, mutta ei kannata sitoutua turhan aikaisin. Paljon jää hyviä kokemuksia kokematta. Luoja,että mä katuisin jos olisin sen enisimmäisen kanssa loppuelämäni viettänyt. Ehkä olisin kuollut ennenaikaisesti tylsyyteen.


Keskustelimme miehen kanssa viikonloppuna asiasta talon osto. Aivan kamala ajatus. Ahdistus iski heti. En todellakaan voi kuvitella, että olisin korviani myöten veloissa johonkin asuntoon. Miettisin koko ajan,että nyt sitä sitten ollaan jumissa tässä yhdessä ja samassa paikassa. Entä jos huvittaakin lähteä ulkomaille. Vuokra-asunnosta pääsee nopeasti eroon. Alappa myydä omakotitaloa kuukaudessa. Tuntuisi kamalan rajoittavalta omistaa asunto. Eikö kaikkien ihmisten haave ole oma omakotitalo? Siltä se ainakin kuulostaa. Mussa on vissiin jotain vikaa.

Sivusta seuranneena nykyään liian moni 18vuotias haluaa heti miehen ja oman kodin. Katselin eilen juttua, jossa keskusteltiin yksin asumisesta. Keskustelusta sai sen kuvan,että nykyajan trendi on se,että heti pitää muuttaa miehen kanssa yhteen. Vähän niin kuin joskus ennenmuinoin. Silloin siinä kuuluisassa talvisodassa. Ihmisillä ei ole halua elää itsenäisesti vaan halutaan heti se kaikki, jota riippakiveksikin voi kutsua. Mies,lapset,koti, koira, auto ja puha. Siinä sitä sitten ollaankin.

Meidän E:ltä oli eilen vähällä loppua viikkorahat koko loppuelämäksi. Kerhossa ohjaaja kehoitti E:n odottaa mua keittiössä, kun puin toista lasta. Sanoin,että se ei ole hyvä idea. Hoitajan mielestä asiassa ei ollut mitään ongelmaa. Asia selvä. Meni pari minuttia ja keittiöstä nousee savu. Hellalla oli ollut pellin alla patalaput, jotka olivat iloisesti kärähräneet, koska tuo sankari oli käynyt kääntämässä lieden päälle. Ehkä pidämme pienen tauon maanantain kerhosta...Melkein olisi tehnyt mieli sanoa hoitäjalle,että mitä mä sanoin. En kuitenkaan sanonut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti