keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Sosiaalisuus

Ei olla asuttu vielä viikkoa uudella paikkakunnalla niin johan mä menin kerhoon poikien kanssa. Pakko oli mennä johonkin. Tuntuu,että kotona kaatuu seinät päälle, kun eipä tässä muuta ole tehty kuin oltu kotosalla.

Taas mietin kerhossa, että miksi ihmeessä mä edes tulin tänne. Toinen lapsi karkailee ympäri tilaa ja toinen itkee sylissä. Kaikkien muiden lapset istuivat nätisti sylissä, toisin kuin meidän. Jotenkin jopa pieni häpeän tunne kohosi jostain. Miksi nuo meidän lapset eivät osaa olla? Perjantaina olisi taas kerho, pitää miettiä, että uskallanko mä mennä sinne.

Luojan kiitos se kerhopaikka oli ihan meidän lähellä. Rämmin rattaiden kanssa pienen metsän läpi niin siinä se jo oli. Varmaan taas naapurit ihmettelevät, kun joku hullu taapertaa rattaiden kanssa kantojen seassa. En jaksanut kiertää tai etsiä reittiä,että miten tien kautta sinne pääsisi. Ehkä mä keveemmällä jaksan, kun aurinko paistaa ja on vähän lämpöisempää.

Perjantaina samaisessa paikassa on lastenvaatekutsut. Mun on varmaan pakko mennä käymään siellä. Poikien on pakko oppia olemaan muiden lapsien kanssa. Mä saan muuten aina hävetä silmät päästäni niiden kanssa. Ja kauhulla odotan sitä hetkeä, kun joudun laittamaan pojat päiväkotiin. Mieten ne koskaan osaavat olla siellä. Varsinkin tuo nuorimmainen on aina julkisessa paikassa äidin pieni sylivauva. Todella raivostuttavaa.

Mulla oli vahva ajatus, että aloitan iltapäiväruoan valmistamisen. Jotenkin se kokkausinto katosi johonkin. Lupasin tehdä kinkkukiusausta. Saa taas nähdä, että onko se edes syömäkelpoista. Ja joo, mä voin pilata myös kinkkukiusauksen. Onneksi mä olen opettanut lapset syömään ketsuppia niin ei ole aina sillä mun tekemällä ruoalla niin suurta väliä, että miltä se maistuu. Aina voi maun peittää ketsupilla.

Voi muuten taas laittaa rastin seinään. Mä kävin eilen kirjastossa. En edes muista, että milloin olisin viimeksi käynyt ko. paikassa. Lainasin pari kirjaa, josko sitä iltaisin saisi jotain luettua. Kerrankin voisi olla aikaa, kun pojat käyvät ihmisten lailla nukkumaan. Olin tasapuolinen ja lainasin pojille Ipanapa levyn. Pitää pistää rokki soimaan, kunhan pojat heräävät unilta.

2 kommenttia:

  1. Sosiaalisuusjuttu on kyllä haastava! Mä en oo edelleenkään tutustunu muihin äiteihin täällä, jos naapuria ei lasketa. On vaan helpompi jäädä kotiin näiden riiviöiden kanssa..:) mutta nyt on ihan pakko kysyä: asutaanko me samalla paikkakunnalla? :D meidänki kerhossa ois nimittäin vaatekutsut perjantaina!

    VastaaPoista
  2. Pistäppä mulle sähköpostia niin tarkastellaan asiaa. sofia.malin@gmail.com
    Olisi kyllä mieletön sattuma, jos asuttaisiin lähekkäin :)

    VastaaPoista