tiistai 4. maaliskuuta 2014

Tilaa

Vaikka meillä olisi kotona 200 neliötä niin lapset juoksisivat aivan varmasti mun jaloissa koko ajan. Anoppi lähti ja mies on töissä. Saan taas nauttia pojista ihan yksin. Pakko sanoa, että oli huomattavasti saada tavaroita paikoilleen, kun joku katsoi poikia. Nyt ne ovat koko ajan mun vieressä. No, saadaan me näinkin hommat tehtyä, mutta hieman hitaammin vain.

Uuteen tv-tasoon ostettiin pari ovea, joiden taakse ajateltiin laittaa pleikkari ja jotian muuta. Mun on pakko mennä tänään illalla kauppaan ja ostaa lisää ovia. Tuolla hyllyillä ei säily mikään. Pojat reipivät aivan kaiken alas. Laitoin jopa uhkarohkesti sohvapöydälle kukkasen. Virhe! E nappasi kukkasesta kiinni kuin porkkana naatista. Se oli sitten sen kukan kohtalo. Eipä se kallis ollut, mutta nätti. Saahan noita kukkia kaupasta lisää. Tosin taidan jättää ostamatta, koska ei ne kuitenkaan säily. Tai voinhan mä laittaa ne kaappiin, sitten niihin ei ainakaan kosketa.

Poikien unikoulu on tuottanut hieman ikävämmän seurauksen meille. Tänään herättiin jo vähän jälkeen seitsemän. Jollekin lapsiperheelle se on riemastuttavan myöhäinen aika, mutta mulle aivan liian aikainen. Pakko tähänkin kai on sopeutua. Jos ei kärsitä illalla huudostan niin sitten aamulla herätään ennen kukonlaulua. Eikä siinä mitään, mutta nämä aamupäivät tuntuvat vain niin tolkuttoman pitkiltä. Melkein voisin tähän ottaa lainauksen Maija Vilkkumaan laulusta "pahimpia on aamut joiden päättymistä ei näy".

Iltapäivällä oli ajatus laittaa ulkovaatteet niskaan ja käydä tutkimusmatkalla. Pitää mennä etsimään meidän lähin leikkikenttä. Lähikaupan mä jo löysinkin. Samalla reissulla voitaisiin käydä tsekkaamassa monikkokerhon kokoontumispaikka. Pakko saada jotain sosiaalista elämää, joten mennään poikien kanssa kerhoon.

Pojat kukkuvat vielä sängyissään odottamassa päiväunta. Mulla on siis hyvää aikaa tehdä itselleni pieni salaattilounas ja juoda pari kuppia teetä. Kahvia meni muuton aikana niin paljon,että nyt on pakko hieman rajoittaa. Muuten vatsa tulee entistä kipeämmäksi. Mutta nyt mä otan pienen hetken itselleni salaatin merkeissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti