torstai 3. huhtikuuta 2014

Kotiäiti

Elämäni ensimmäisen kerran mä olen ollut ihanne kotiäiti. Olen leiponut pannukakkua, tehnyt itse lihapullia ja porkkanaraastetta. Kävimme ulkona leikkimässä ja vielä illalla pitäisi mennä ostamaan hiekkaleluja. Jollei kuitenkaan olisi liian seesteistä niin ollaan tässä muutakin askarreltu. Aamu alkoi sillä, kun kaivoin vessanpöntöstä rullallisen vessapaperia pois. Joku vatipää oli reipinyt pönttöön rullan paperia ja vetänyt vessan. Vettä oli reunoja myöten, ennen kuin kaivoin kaiken paperin pois.

Ruokaalaittaessa me rokattiin. Kuunneltiin pitkästä aikaa poikien kanssa musiikkia. Meillä vaan on aika laaja kirjo musiikin suhteen. Lähdettiin Nirvanasta ja päädyttiin Heli Kajoon. Lähes kaikkea kuuntelimme siltä väliltä. Pojat tykkäsivät, kun musiikki soi taustalla ja mä hääräsin keittiössä.

Kokeilen taas tänään tehdä ruskean kastikkeen. Se ei vain onnistu. Ei taaskaan. Kerran kuukaudessa mä sitä kokeilen ja tähän mennessä se on jokaisella kerralla maistunut niin pahalle, ettei sitä ole voinut syödä. Pakko kuitenkin hehkuttaa lihapullia. Niistä tuli aivan törkeen hyviä. Niitä on enää kaksi jäljellä melkein kahdestakymmenestä. Pojat ovat syöneet niitä ihan urakalla. Pakko oli pari jättää jemmaan, että mieskin saa maistaa mun tuotoksia. Pitää alkaa useammin tekemään lihapullia. Jotenkin mä olen aina mieltänyt sen niin kovin hankalaksi hommaksi, mutta sehän oli tosi helppoa ja näppärää.

Eilen illalla tuli käytyä Kodin Terrassa. Oli aika paska kauppa. Ei siellä ollut juurikaan mitään, mikä mua olisi kiinnostanut. Muutama kukka tarttui mukaan sekä rairuohon siemeniä. Kunhan tässä muistaisi laittaa sen onnettoman ruohon kasvamaan. Unohdan kuitenkin.

Tämä viikko on mennyt tosi nopeasti. Huomenna on jo perjantai. Viikonloppuna pitäisi mennä vaihtamaan kesärenkaat autoon. Ei huvittaisi yhtään tehdä mitään ylimääräistä. Maailmanlopun flunssa on iskemässä päälle eikä mulla ole paljon haluja tavata muita ihmisiä. Olen erakoitunut kotiin.

Tänään puistossa kuulin taas maailman uskomattomimman jutun. Joku äiti oli laittanut lapsen päiväkotiin. No, tämä lapsi oli kokenut eroahdistusta. Tietenkin, kukapa lapsi ei kokisi, kun viedään uuteen paikkaan. Hoitaja oli vanhempia käskenyt tuomaan perhekuvan, jota lapsi voi päivällä katsella, jos tulee ikävä. Mä en ikinä antaisi meidän perhekuvaa, jota meillä ei onneksi edes ole, lapselle hoitoon. Taas tuli tunne, että mennäänkö
ässä hieman liian pitkälle. Aina lapset ovat sopeutuneet uuteen paikkaan ennemmin tai myöhemmin. Mua melkein rupesi naurattamaan, kun kuulin asiasta. Kai mä olen niin kovin julma, enkä antaisi kuvia mukaan. Maailma on kova paikka, se on vain kestettävä, mikä eteen tulee. Hyvä se on jo pienenä antaa lapselle asenteeksi se, että kyllä täällä on kivaa ja kaikki on niin kivaa. Kun ei ole. Mä olen sitä mieltä, että paskan ja läskin määrä on vakio.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti