keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Life

Myönnän,että olen ollut aina todella skeptinen luontaistuotteita kohtaan. Nyt kuitenkin rohkaistuin toisen bloggarin ansiosta. Kävin ostamassa ruusujuuritabletteja. Saa nähdä,että vaikuttaako ne vireystasoon samalla tavalla kuin kahvi. Toivottavasti. Jäädään seuraamaan.

Arkipäivät meillä menevät nykyään poikien kanssa tosi nopeasti.Maanantaina ulkoiltiin samoin kuin eilenkin. Tänäänkin hetki ulkona ja kerhoon. Muutaman muun äiti-ihmisen kanssa olemme ottaneet puistoon lapsille ja itselle pienet eväät. Kuka mitäkin. Mulla termosmukissa kahvia ja rasiassa pähkinöitä. Pojille oli voileipä ja nakit. Mä  en tajua meidän lasten nakkihimoa. Roikutaan jääkaapin ovessa ja huudetaan nakkia. Mä itse inhoan nakkeja, mutta lapset eivät muuta söisikään. Tosin kerran viikossa on vain nakkipäivä, koska ne ovat niin kammottavia. Muut syövät herkkuja niin meidän lapsille nakit ajavat saman asian. Outoja.

Huomasin ilokseni yhtenä päivänä, että meidän lapset alkavat ymmärtämään puhetta. Hiphei, vihdoinkin! O käveli reippaasti mun viereen ja ilmoitti "kakka", johon minä  vastasin,että sitten meidän pitää mennä vessaan vaihtamaan vaippa. Lapsi lähti innoissaan juoksemaan kohti vessaa ja kävi seisomaan lavuaarin eteen. Hetken hölmistyneenä katsoin tilannetta, kunnes rupesin hommiin. Mun vauvat eivät enää ole mitään vauvoja. Taas se tuli huomattua.

Meille on ilmestynyt pienessä ajassa kaksi ihmisenalkua, jotka koettelevat rajojaan. Tehdään tyhmyyksiä ja samalla katsotaan silmiin. Karkuun juostessa muistetaan huutaa "kaakuun kaakuun". Iltapalalla ilmoitetaan tomerasti,että "anna leipää". Ihana, kun voi jo kommunikoida hieman lasten kanssa. Tarkoitan kommunikoida kunnolla. Pojat jopa näyttävät joskus siltä,että ne tajuavat mitä mä niille selitän.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti