keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Mehuaaaa,vettäää,heekkuuu

On se niin mukava, kun lapsi aloittaa kommunikoimisen. Kaikki sanat tulevat enemmän ja vähemmän käskyinä. Anna! Koetappa siinä neuvotella, että mitä pitää aina antaa. Sormi osoittaa vaativasti ylös, mutta siellä ei näy, kun kahvinkeitin. Tiedä nyt sitten, että mitä sitä pitää antaa.

Me selviydyttiin yllättävän kivuttomasti meidän pohjoisen reissusta. Tosin kyllä se matka taisi ottaa hieman koville meille aikuisille, koska nukahdimme eilen molemmat jo ennen klo 21. Nyt on kerrankin levännyt olo, kun on käynyt ajoissa nukkumaan. On se melkoisen rankkaa istua autossa 7h lasten kanssa. Ja miehen. Alkumatka kuunneltiin lastenlauluja sekä Miinan ja Manun satua cd:ltä. Yllättäen Kärppien peli alkoi soimaan 18.30. Sitä onnetonta peliä kesti KOLME tuntia! Sillä aikaa lapset katsoivat tabletilta Kaapoa. Hermo ei kestänyt lasten kitinää ja peliä. Toinen oli vaimenettava ja päädyimme lasten vaimentamiseen Kaapon avulla.
Rehellisesti sanottuna mun olisi tehnyt mieli laittaa napit korville ja kuunnella omaa musiikkia täysillä. Mutta kuten arvata saattaa, mun kuuntelulaite oli kotona. Siellä siitä olikin hirveästi iloa. Tyydyin siis istumaan hiljaa etupenkillä ja tein hiljaa mielessäni henkistä itsemurhaa.

Viikonloppuna on tosiaan tyttöjenilta. Mulla on jo stressi. Mun tukka on aivan kamalassa kunnossa, enkä ehdi ennen lauantaita parturiin. Kävin vaatekaapin läpi ja mulla ei ole yhtiäkään istuvia housuja. Paidoista puhumattakaan. Pitäisikö tuota vaatekaappia joskus uudistaa...Oli ajatuksena, etten näyttäisi lauantaina arjen raiskaamalta kotiäidiltä, mutta eikai tässä ole muuta vaihtoehtoa.

Vaatekaappi koostuu tällä hetkellä paidoista, farkuista, neuleista ja huppareista. Pari kauluspaitaakin on eksynyt joukkoon. Nekin perus H&M:laatua. Jos sitä olisi niin villi, että kävisi lauantaina yksin kaupassa ostamassa jotain kivaa, kun saan lapset hoitoon.

Vähän mua houkuteltiin jo perjantaina lähtemään mummolaan, mutta tuskin jaksan. Kaksi yötä mun porukoilla tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta ajatukselta. Mitä vähemmän siellä, sen parempi. En jaksa turhaa hössöttämistä ympärillä.

Pojat ovat tässä mun kirjoittaessa syöneet omatoimisen välipalan. Yllättävää kyllä, melkein kaikki ruoka on suussa. Lattia on kerrankin miellyttävän puhdas ruokailun jälkeen. Ehkä nuo joskus oppivat syömään ihmisten lailla.

Nyt linnoittaudutaan jätkien kanssa vaatehuoneeseen tekemään inventaariota. Kai se on pakko purkaa loputkin matkatavarat, että saa taas kassit uudestaan käyttöön. Palataan asiaan siis myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti