keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Keskiviikko

Muistaakseni sunnuntaina kirjoitin, että koetan kirjoittaa usein tällä viikolla. Kissan viikset. Ei vain päivisin ole aikaa ja illalla en jaksa avata konetta. Muutenkin tuntuu,että minulla on someähky. Viikko sitten otin puhelimesta nettiyhteyden pois päältä. Koko ajan se piippasi ja vaati mun huomiota. Nykyään tuntuu, että jokaiselle on liimattu kännykkä käteen. Toisella silmällä katsotaan lapsia ja keskitytään niihin, kun toisella tehdään jotain muuta. Huomenna on viikko mennyt mun omaa taukoa puhelimen kanssa roikkumisesta ja hyvin olen selvinnyt. Ei tullut edes vieroitusoireita. Tabletilla tulee päivittäin luettua uutiset, sähköposti ja fb.Suosittelen kokeilemaan, että laskette joskus silmänne irti ruudusta.

Mulla on kriisi. Kaikilla naisilla on aina kriisi. Tällä hetkellä mun kriisi liittyy ulkonäköön. Hiukset, iho, tissit ja vatsa. Apua! Mun pitäisi mennä kohta töihin ja näyttää ihmiseltä. Tsiisus mikä homma. Mun on pakko varata itselleni kampaaja, että saan kuontalon edes siedettävään kutoon. Muut muutokset saavat jäädä siksi aikaa, kunnes pankkitili on paremmalla tolalla.

Paljon puhutaan nykyään ihmisten ulkonäöstä. Rehellisesti voin sanoa, että en tunne ketään, joka olisi täysin tyytyväinen siihen miltä näyttää. Aina on jotain vikaa jossain. Kenellä on liian pienet tissit ja kenellä suuret. Toisilla roikkuu vatsa ja toisilla reidet. Mä kuulun siihen ihmisporukkaan, joka on aivan valmis menemään kirurgin paikeille, vaikka heti. En ymmärrä, kun ihmiset sanovat, että "mä nyt näytän tältä ja siihen on tyydyttävä." No eihän ole. Tekopyhää sanoa noin. Ehkä ne ihmiset haluavat tehdä muutoksen itsessään, mutta eivät uskalla. Tai ainakin pelkäävät myöntää asian tai kertoa siitä ääneen. Joskus olen kuullut sanottavan, että ihminen on kaunemmillaan, kun hän tulee saunasta. Just joo, on tainnut siltä katsojalta jäädä silmälasit tai aamulääkkeet hankkimatta. Saunasta tullessa ihoa kiristää, tukka roikkuu apaattisena niskassa, naama punoittaa ja pienimmätkin verisuonet ovat pullahtaneet jaloissa. No, kai tuo on jonkun kuvitelma kauniista naisesta. Ei minun. Onneksi meillä ei ole saunaa.

Pojilla on menossa "hyvä boogie" *koputtaa puuta*. Pari päivää on mennyt todella hyvin. Mun ei ole tarvinnut hermostua niille juuri lainkaan. Ne ovat jopa tajunneet asioita, joita mä olen niille sanonut. Mä olen saanut niistä jopa vähän apua. Vaipanvaihdon jälkeen molemmat vievät omat vaipat roskiin. Tänään homma tosin riistäytyi hieman käsistä, koska roskiin vietiin myös puhtaita vaippoja. Annoin poikien kantaa niitä ja otin ne vaivihkaa pois roskiksesta, kun oli keksitty uusi leikki.

Huomenna meillä on puistotreffit. Sovittiin, että otamme taas pienet eväät mukaan. Pojat rakastavat eväitä. Kaikki maistuu aina paljon paremmalta ulkona. Paistankin taas aamulla pojille terveyslettuja. Tässä niistä ohje:

1 banaani
2 kananmuna
1tl vaniliinisokeria

Kaikki sekaisin kulhossa soseuttajalla. Pannulle paistamiseen joko öljyä tai rasvaa. Tuosta satsista tulee noin 5 kämmenen kokoista lettua. Banaanien ja kananmunien suhde on aina sama. Jokaista banaania kohden kaksi munaa. Todella helppoja ja nopeita.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti