keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kokkiohjelma

Monesti aiemminkin olen kertonut, että mä en liiemmin perusta ruoanlaitosta. Meillä tehdään ruokaa siksi, että sitä voi syödä pysyäkseen hengissä. En saa kiksejä siitä, että kokeilen uusia reseptejä. Olen kokeillut joskus, että teen kaikkea uutta. Se toimi pari päivää. En jaksanut. Liian vaivalloista, eikä vain kiinnostanut.

Muutamana iltapäivänä mulla on ollut kotona telkkari päällä. Kanava on valittu satunnaisesti ja joku sitä aina ajoittain käy vaihtelemassa. Olen huomannut,että telkkarista ei tule enää mitään muuta ohjelmaa kuin kokki-tai sisustusohjelmia. Jopa eilen pikkukakkosessakin tuli kokkiohjelma. Se tosin oli sopivan yksinkertainen. Siellä tehtiin munakasta. Sen jopa mäkin osaan tehdä.

Hyvä ruoka on aina hyvää, kun sen tekee joku muu. Tykkään käydä ravintoloissa syömässä, koska joku ammattilainen on ruoan minulle valmistanut. Yleensä kokki, kun on kiinnostunut ruoanlaitosta ja osaa asiansa. Mun ruoka yleensä maistuu aina samalta. Lapsetkin ovat jo oppineet sanan "tuppi", eli ketsuppi. Ketsupilla saa edea vähän makua tavalliseen ruokaan.

Tykkään lukea keittokirjoja ja saada ideoita. Toteutus on vain se, joka meillä ontuu. Eikai ihmistä voi kuitenkaa pakottaa tykkäämään ruoanlaitosta, vaikka se nyt onkin muotia? Pääasia, että meidän porukka saa terveellistä ruokaa ja pysyy hengissä. Ravintolat ovat sitä varten, jossa voidaan herkutella. Ja parempi olla tekemättä mitään hyvää, koska usein se hyvä on rasvaista, sokerista ja sitä tulee syötyä paljon. Ehkä tässä on jotain positiivista, etten osaa tehdä mitään.

Tunnustan myös sen, että meidän lapset ovat jo alle kahteen ikävuoteen mennessä syöneet niitä tappavia-pahoja-epäterveellisiä-eineksiä. Kyllä, olen antanut lapsille nakkeja ja pinaattilettuja. Hyvin näyttävät lapset voivan. Eivät ole vielä kuolleet, vaikka kaksplussa väittääkin einesten vähintäänkin tappavan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti