maanantai 12. toukokuuta 2014

Pph

Meidän jätkät saivat hoitopaikan. Mä olen niin happy. Mun ei tartte laittaa niitä teollisuuspäiväkotiin vaan ne pääsevät kodinomaiseen hoitoon. Mulla oli pelkona, että mä todellakin joudun laittamaan pojat päiväkotiin, josta tuliaisena olisi täitä, kihomatoja ja kaikki maailman sairaudet. Nyt me ehkä ja toivottavasti pääsemme hieman helpommalla arjen kanssa.

Kävin äsken ystävän luona. Kyllä oli piristävää. Suosittelen tapaamaan ystäviä, niistä saa energiaa.

Mulla oli taas asiaa vaikka  ja kuinka paljon, mutta kotona ajatus taas katkesi. Meidän koti ei todellakaan ole mikään luova ympäristö, täällä tukehtuu ajatuksetkin.

Eilen vietimme äitienpäivää. Mä askartelin poikien kanssa jo viikolla kortteja, joten siinä oli samalla myös mun lahja. Mulla ei todellakaan ollut mitään ajatusta, että saisin mieheltä mitään. Koska enhän mä edes ole sen äiti, luojan kiitos. Tosin välillä tuntuu, että täällä asuu mun kanssa kolme lasta...

Oli ihana ajella äsken Helsingin keskustassa. Voi, kun mäkin asuisin siellä. Seuraavaksi pitää varmaan muuttaa kehä kolmosen sisäpuolelle. Siellä vain on sitä jotain, mitä muualla ei ole. Ehkä vielä joskus mä saan hankittua kaupunkiasunnon. Lapset kasvavat betonihelvetissä eivätkä tunnista luonnossa edes fasaania. Noh, ei ehkä ihan niin kaupunkilaisia.

Mun luova hetki tälle päivälle oli ja meni. Ei auta, kun sammuttaa kone ja jäädä tuijottamaan lamaantuneena telkkaria. Kokeillaan kirjoittamista huomenna paremmalla onnella. Jos ajatus silloin edes hieman juoksisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti