perjantai 18. heinäkuuta 2014

Oikeesti


Pitäiskö mun oikeasti repiä jostain aikaa harrastuksille? Kaksi pientä lasta, kaksi työssäkäyvää, kotityöt, parisuhde = ei omaa aikaa harrastuksille. Täsä kohtaa viittaan harrastuksilla blogin kirjoittamista.

Näin alkuun töissä on ollut hirveä putki päällä. Tuntuu, että asun työmaalla. Kotona ehdin käydä nukkumassa ja hoitamassa ne pakolliset kotityöt. Ei ole pelkoa, että ehtisin paljon auringossa makoilla.

Pohjoisen mummo on ollut meillä kohta viikon ja olen saanut apua kotitöissä ja poikien hoidossa. Se on todella tullut tarpeeseen. Tänään, kun pääsen töistä klo 20, meillä on miehen kanssa treffit. Teemme jotain hauskaa yhdessä, koska kerrankin meillä on lastenhoitaja. Saamme hetken aikaa jutella rauhassa ja viettää aikaa toistemme seurassa. Tällä hetkellä, kun parisuhde on sitä, että sanotaan toisillemme huomenta ja hyvää yötä.  Ei, sen ei pidä olla tällaista. Asialle on tehtävä jotain.

Elämästäni on työn myötä tullut, sanoisinko hektistä. Tänäänkin tulin tarkoituksella tuntia liian aikaisin töihin, jotta saan tsekattua eiliset raportit ja juoda kupin kahvia YKSI  JA RAUHASSA ennen töiden aloitusta. Kotona moisesta on turha haaveilla poikien ollessa lähettyvillä.

 Pojista on kesän aikana kehittynyt vähän liiankin omatoimisia. Viikonloppuna kävin kaupassa, raahasin kassit kotiin ja kipaisin äkkiä vessaan. Pöntöllä istuessani kuulin rasahduksen. Rasahdus muistutti ääntä, joka lähtee kananmunan rikkoutumisesta. Sepä se oli. Toinen kullanmuruista oli päättänyt syödä kananmunia, tosin paha vain, että ko. muna oli vielä raaka. Samanlaisia tilanteita meillä käy päivittäin. Hammasharjaa huuhdellaan pöntössä tai vaihtoehtoisesti kylpyammeessa, jollen ole heti ammetta tyhjentänyt. Välillä vai  hämmästelen, että mistä pojilla riittää ideoita siihen kaikkeen sekoiluun. Kuulemma se sekoilu on tervettä ja se kuitataan lauseella "pojat ovat poikia". Jep jep.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti