torstai 4. syyskuuta 2014

Tänään

Viikko sitten lenismme porukalla pohjoiseen. Tulin alkuviikosta kotiin, koska työt. Tänään on päivä jolloin lähden hakemaan poikia ja miestä takaisin kotiin. Ihana saada koko perhe taas kasaan, mutta musta oli ihana olla yksin kotona. Ehkä vähän liiankin ihana. Aamulla podin syyllisyyttä siitä, että toivoin vapaani jatkuvan vielä muutaman päivän.

Kotona kukaan ei sotkenut, kukaan ei pyytänyt multa mitään,eikä mun,tarvinnut puhua kenellekkään. Välillä mua jopa pelottaa se, että miten hyvin mä viihdyn yksin. Jos olen äiti niin, eikö mun silloin pitäisi ikävöidä perhettä koko ajan? Kamala myöntää,mutta olen nauttinut älyttömästi ajasta, jolloin olen vain saanut olla vain omien ajatusteni kanssa.

Ampukaa minut, mutta mielestäni jokaisen ihmisen pitäisi jossain elämänvaiheessa olla yksin, Yksin olemisesta on on tehty tabu. Aina pitäisi muka olla niin kovin sosiaalinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti