tiistai 10. toukokuuta 2016

Siis oikeesti?!

Tänään on vapaapäivä. Herätään klo 7.30 niin kuin jokainen muukin päivä. Pari kuppia hyvää kahvia, lapsille aamiainen ja aamuohjelmat.

Päätän olla reipas ja siivota "keskilattiasiivouksen". Eli lelut,lattia,keittiö ja vessa. Vähän siistimistä sieltä täältä. Pääsin huoneesta 1 huoneeseen 2. Samalla huoneeseen 1 on rakennettu laivan ja bussin risteytys. "Kiitos, tämä olikin siisti noin 4min". Kuitenkin laivan rakennusperustelu ja toteutus oli niin hieno, etten jaksanut raivostua.

Noin vartti tämän episodin jälkeen hörpin kahvia ja odotin pyyykkikoneen valmistumista, että saan täydellisen äidin tapaan pyykit ulos kuivumaan. (Tämä on kuulemma yksi niitä täydellisen äidin juttuja, että pyykit kuivatetaan ulkona.) Samalla pakkaan eväät, jalkapallot, viltit ja kirjat messiin.

Vihdoin, noin kahdenkymmenen kysymyksen jälkeen pääsimme puistoon. Mun usko alkaa jo loppumaan ja jokaisesta kivestä, kävystä ja oksasta tapellaan matkalla. Matkaa on n.300m.

Pusitossa saan viltin maahan ja lapset leikkimään. Lämpöä on yli +20. Lapset tulevat viltille eväiden, kirjojen ja omien tavaroiden kanssa, joita hartaudella pakattin.

"Äiti, mulla on tosi kivaa retkellä."

Kyllä taas kannatti laskea kymmeneen ja menettää hermot. Kiitos oli mitä parhain.

lauantai 7. toukokuuta 2016

Arjen musta kuoppa

Pakko myöntää, että se olen minä, siis MINÄ, joka joutui äitiyden mustaan kuoppaan. Pitää olla täydellinen äiti, työntekijä, vaimo, tsemppari, kannustaja ja kasvattaja. Samalla myös kokki, sairaanhoitaja ja lohduttaja sekä laihduttaja.

Jostain on pakko luopua. Mun on hyväksyttävä asia, että en voi olla kaikkea. Ainakaan yhtäaikaa. Aina joku osa jää puolitiehen.

Sisällä kukkii luovuus. Mulla on ompelukone, puikkoja, koukkuja ja lankoja. Sisällä vilisee sisustusideoita. Kaikki tukehtuu arkeen. Onko nyt aika olla itsekäs?

Pojat täyttävät tänä vuonna 4. Ensimmäinen harrastus heille on valittu. Mä haluan olla se äiti joka tsemppaa kentän laidalla ja tekee hyvää ruokaa. En se joka tulee kotiin yömyöhään töistä.

Koskaan en ajatellut, että miettisin tai vertaisin omaa lapsuuttani omien lapsieni lapsuuteen. Mutta pakko myöntää, että harjoitusten jälkeen saatu valmis iltapala maistui aina parhaalta. Haluan tarjota omille tärkeimmilleni saman.

Ja voiko maailmassa olla kauniimpia sanoja, "äiti, mulla oli tänään tosi kiva päivä sun kanssa."?